Kello on kolme maanantaiyönä, kun jalkapallofriikkien koira katsoo isäntäväkeään kummeksuen. Ei tähän aikaan pidä olla hereillä. Kyllä pitää, sillä bussi Helsinkiin lähtee parinkymmenen minuutin päästä linja-autoasemalta. Samanhenkisiä kokoontuu tolpalle odottamaan kuljetusta. Kivikylässä lyhyt kävelymatka Kampista rautatieasemalle ja messikärpäsen puremia löytyy lisää. Allegro lähtee kohta Pietariin raiteelta yhdeksän. Tepsiläisiä on mukana kaikkiaan kolmetoista.
Olimme tuskin päässeet Vainikkalasta Venäjälle, kun ilopillerimme jäsen Lassen viisumiakin markkeeranneessa FAN ID:ssä ilmeni ongelma. Toinen etunimi oli vahingossa jäänyt pois ja edessä oli itse napatun kuvan osalta hupaisaksi luokitellun dokumentin vaihto Pietarissa. Jäsenet Timo ja Eero nostivat kieli poskessa asiasta mekkalan, sillä heidän kuvansa eivät täyttäneet oikein kansainvälisiä, tahi edes kansallisia normeja. Syy ei ollut kuvaajissa, saati kuvissa, vaan kuvatuissa. Muu ryhmä tyytyi kauhistelemaan edellä mainittujen potretteja.
Maahantulokortin täyttäminen on naapurissa edelleen taidetta. Edellä mainitut jäsenet Timo ja Eero olivat alleviivanneet Allegron vetäessä mutkat suoriksi G-voimien kiusatessa oikein Räikkösen tavalla tärisevin pikku kätösin olevansa Tourist. Herrojen ID:n nähtyään paikallinen naaraspuolinen rajaviranomainen korjasi statuksen kohtaan Privat. Byrokraatin kauhistunut irvistys tulkittiin hyväntahtoisesti hymyksi. The Rouvat sen sijaan saivat jatkaa turisteina.
Event Travelin edustaja oli Suomen asemalla meitä vastassa. Niin myös bussi, joka vei ryhmän hotelli Crowne Plaza Ligovskyyn yhdessä hujauksessa. Matkatavarat menivät säilytykseen huoneiden siivouksen ajaksi, joten osa porukasta suunnisti kaupungille ja löysipä joku tiensä kruisailemaan kaupunkia halkovalle Nevallekin.
Hotellissa paljastui sitten totuus turistin ja privaatin erosta rouvien pestessä ensin pois matkan pölyt suihkussa. Saniteettitilojen ja varsinaisen huoneen väliseinä oli korvattu lasilla ja sälekaihtimella. Kaihdin päästi valon lisäksi läpi kaiken näkemisen arvoisen. Julkisivulautakunta olisikin kieltänyt vastakkaisen ratkaisun. Se siitä privaatista.
Päivän ohjelma oli vapaa Eremitaasin kierroksen jäätyä haaveeksi.
Arkkitehtuurin mahtipontisuus riemukaarineen ja palatseineen on kokonaan oma lukunsa. Yleinen mielipide oli, että vanhemmalle herrasmiehelle riittää riemukaareksi, kun kengänkärjet eivät kastu. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista siis.
Pietarin fanialueelle yritettiin huonolla menestyksellä satametrisen jonon viedessä suurimmat halut innokkaimmiltakin. Silmiinpistävää oli yleinen ystävällisyys ja liikenteen nimellä yllättävän hyvin toimiva hallittu kaaos. Venäläinen keittiökin esitti parastaan onnistuen mainiosti. On rehdisti sanottava, että koettu oli positiivinen yllätys.
Helteinen Pietari innosti naisväen kaupungille tai oikeastaan ostoksille heti aamusta hyvätasoisen aamupalan jälkeen. Jäsen Hara ja matkanjohtaja olisivat intoutuneet filosofiseen pohdiskeluun yleensäkin huippu-urheilun, ja erityisesti jalkapallon syvimmästä olemuksesta jo aamiaisella, mutta rouvat estivät valtioviisaasti enemmän ajatustyön ulostulon. Viimeistään kaunis auringonpaiste paljasti, että nykyinen Isä Aurinkoinen oli antanut mahtikäskyn pistää paikat putsplank. Niin oli myös tehty ainakin turisteille näytetyn osalta. Siisteys keskustassa oli liki Singaporen tasolla.
Yhdistys tarjosi matkalaisille ennen ottelua matkanjohtajan huoneessa hulppeasti kaviaaria ja paikallista samppanjan nimellä myytävää kuohuviiniä. Tepsiläisten virallinen tervetulodrinkkivastaava, jäsen Nita myhäili asialle hyväksyvästi, joten tarjoilu vissiin kelpasi. Matkanjohtaja piti lyhyen puheen, johon jäsen Hara vastasi vielä lyhyemmin. Tämä herätti yleistä tyytyväisyyttä.
Kokoontuminen otteluun kuljetusta varten oli sovittu alunperin kello kuudeksi. Aikataulua tarkastettiin 30 minuutilla ja toteutuma oli edelleen about kuudelta. Parinkymmenen kilometrin matka hotellista stadionille vei puolitoista tuntia. Kun busseja ei päästetty lähellekään stadionia, oli edessä vielä reipas kävely yli Nevan vievän sillan. Turvatarkastus sujui jouhevasti ja kaikki meikäläiset kelpuutettiin sisään. Lämpötila stadionilla oli vielä ottelun alkaessa +27 celsiusta. Tämä aiheutti terveydellisiä murheita niin meille kuin muillekin jyrkkien rappusten vielä lisätessä kuumuuden tuomaa rasitusta.
Paikkamme sijaitsivat osin eri katsomonosissa. Yhteinen nimittäjä oli argentiinalaisten valtava määrä joka puolella. Sinivalkoraitaisilla oli stadionilla huima enemmistö. Itse ottelu oli jännittävä Leo Messin vietyä Albicelesten ensin 1-0 johtoon. Sama mies laukoi vielä vapaapotkun tolppaan ja Pampaksen väki oli hurmoksessa. Toisella puolikkaalla Nigeria sai pilkun ja Victor Moses toimitti nahkakuulan perille. Ylenpalttinen huitominen ja riehunta katsomossa loppui kuin leikaten.
Aika alkoi jo käydä vähiin etelä-amerikkalaisten kellossa, sillä vain voitto mahdollistaisi paikan 16 parhaan joukossa. Kovan painostuksen jälkeen Nigerian rangaistuspotkun aiheuttanut Marcos Rojo ampui 86 minuutilla pallon voimalla oikeaan nurkkaan ja infernaalinen mekkala oli valmis. Emme edes uskaltaneet ajatella, mitä olisi tapahtunut Argentiinan pudotessa jatkopeleistä. Onneksi ei tarvinnut, sillä jälki olisi ollut rumaa. Asiaa tosin käsiteltiin sivuillamme jo aprillipäivän hivakoissa. Liki oli, ettei lähellä käynyt!
Alla pari näytettä todellisesta jalkapallokulttuurista
NIGERIA-ARGENTIINA 1.mp4 Messin 0-1 -maalin tuuletukset katsomossa
NIGERIA-ARGENTIINA 2.mp4 voitonriemua ennen päätösvihellystä
Mukana ryhmässämme oli kaiken seurajoukkuetason jalkapallossa nähneitä ja moninkertaisia MM-kisakävijöitä. Yhteinen mielipide oli, ettemme olleet ennen kokeneet vastaavaa jalkapallojuhlaa. Hieno ilta kaikkiaan! Kun vielä kiersimme stadionin päästäksemme bussien parkkipaikalle ja sitä kautta hotellille, oli porukan päivä täynnä. Kisakrääsän ajoittaisen puuttuminen ja ylipitkä kävelymatka stadionille pois lukien järjestelyt sujuivat likipitäen kiitettävin arvosanoin.
Huoneet tuli keskiviikkona luovuttaa kello 11.00 mennessä. Kuten kuvasta näkyy, matkanjohtajan parempi puolisko, jäsen Niina vaihtoi heti paikkaa jäsen Lassen viereen. Olisi kannattanut allekirjoittaneenkin panostaa FAN ID:n kuvaan! Kuljetus rautatieasemalle saapui heti yhden jälkeen, joten ajoissa oltiin liikkeellä. Allegro kun lähti kello 15.30. Neuvostoaikaisen oloisessa rakennuksessa paperit syynättiin ja pakaasit läpivalaistiin. Junassa käytiin vielä läpi henkilöllisyys ja mahdolliset venäläiset kumminkaimat, ynnä matkatavaroiden omistus. Huumekoirakin kävi vierailulla.
Vainikkalaan saavuttuamme uskalsimme hengittää myös ulospäin. Matkanjohtaja alkoi jo tuntea syyllisyyttä vaikeastilähestyttävyydestä, kun jäsen Jussi katsoi asiakseen informoida tätä kahden penkkirivin päästä tekstiviestillä junan saapumisesta Helsinkiin. Mahdollinen sukulaisuussuhdekin käsiteltiin. Info kun oli tarkoitettu asemalta hakemaan tuleville. Viestin kirjoittajan vilpitön katumus ja omaehtoinen raittiuslupaus herättivät ansaittua hilpeyttä läsnäolleissa.
Tämäkin reissu tuli päätökseensä ja porukka hajosi tavan mukaan kuka minnekin. Turkuun junalipun hankkineet päättivät säästää aikaa Brasilian pelin katsomiseksi ja ottaa tilataksin Aurajoen kaupunkiin. Hyvää humööriä reissulla ja etenkin kotimatkalla ylläpitänyt jäsen Lasse oli juuri saanut eteensä kylmän virvoitusjuoman, josta hänet vieroitettiin julmasti suullistakaan maistamatta taksin odottaessa rautatieaseman edessä. Matkanjohtaja lupasi tarjota korvaavan virvokkeen, mutta ilopillerimme muisteli kaunein sanakääntein vielä Lahnajärven kohdalla tuoppiin pukeutunutta ja Helsinkiin jäänyttä ystäväänsä.
Kiitos kaikille yleisesti ja yhtäläisesti ratkihauskasta matkaseurasta!
EW