Ärjyt Wanhat Äijät olivat päässeet karkuun paremmilta puoliskoiltaan viikonlopuksi. Pikkubussi haki ensimmäisen koe-erän Suikkilasta ja kuski päätti ottaa varoittavista esimerkeistä huolimatta riskin hakien pääjoukon Kauppatorin montulta kolmelta yöllä. Lisäksi poimimme vielä yhden mustavalkoisen Kaarinan pikavuoropysäkiltä ja suunnistimme niine hyvinemme Seutulaan.
Jatkuvassa remontissa oleva Helsinki-Vantaan lentokenttä oli sekaisin kuin entisen jääkiekkojoukkueen peli. Kuski pujotteli tuurilla ja taidolla tiensä kakkosterminaalin liukuportaiden eteen, joista ryhmämme rantautui sisään ovista yhtä aikaa ruuhkan välttämiseksi.
Boarding Passit automaatista, laukut ruumaan ja turvatarkastuksen läpi kansainväliselle puolelle, josta aina yhtä kohtuuhintaiseen samppanjabaariin juhlistamaan alkanutta viikonloppua. Siinä suunnitelma. Hyvin meni, vaikka osa porukasta kertoi jälkeenpäin luottamuksellisesti kieli poskessa pelänneensä joutuvansa turvatarkastuksessa mammografian kohteeksi. Pääsimme kuitenkin liikkeelle ilman sen paremmin henkisiä, kuin muitakaan vammoja.
Norski räpytteli yli Ruotsin kohti Oslon kansainvälistä lentokenttää, josta pääsimme vajaan tunnin junakyydillä Hamarin rautatieasemalle jäsen Timon toimiessa ansiokkaasti vastaavana lippumestarina.
Kuvassa kaksi Suomen mestaria mallia 1976, kunniajäsen Lasse Kiili ja Reka Hyökki junassa matkalla Oslon lentokentältä Hamariin.
Meillä oli treffit Storhamarin valmennuksen kanssa perjantaina puoliltapäivin. Miika Elomo ja Petteri Nummelin saapuivat sovitusti First Hotel Victorian aulaan vielä tukka pystyssä ja silmät ymmyrkäisenä yön matkustamisesta ollutta ryhmäämme tapaamaan.
Iloisen jälleennäkemisen kunniaksi herrat luotsasivat meidät paikallisen suurseuran osakkaan omistamaan baariin, jossa oli tarjolla purtavaa ja virvokkeita. Samalla saimme tilannekatsauksen seitsenkertaisen Norjan mestarin urheilulliseen ja taloudelliseen nykypäivään ja historiaan. Viikonlopun toimintasuunnitelmakin tuli juonituksi kohdalleen samalla istumalla.
Miika & Petu olivat järjestäneet meille yhteyshenkilön seuran puolesta. Meitä oltiin komeasti vastassa CC Amfin VIP-sisäänkäynnillä, josta tulimme ohjatuiksi seuran VIP-tiloihin seuraamaan ottelua Storhamar-Narvik. Epätasaisen koitoksen vei isäntäjoukkue maalein 5-0.
Kuvassa jäsen Juha on löytänyt lämmikettä, josta muikea ilme!
Äärimmäisen ystävällinen herrasmies nimeltä Sigve Ødegård näki valtavasti vaivaa takiamme isännöiden meitä perjantaina ottelussa ja sen jälkeen Heimissä, elikä paikallisessa Olkussa, sekä hoitaessa niin pöytävaraukset kuin kuljetukset hallista kaupunkiin, ynnä kaiken mahdollisen sen lisäksi.
Erikseen mainittakoon, että pitkään Hamarissa vaikuttanut ex-pakkimme ja seuralegendan asemassa Storhamarissa oleva Alexander Smirnov saapui tervehtimään meitä aitioomme ensimmäisellä erätauolla.
Vanhaan tapaan matkanjohtajana toiminut puheenjohtaja Eero Wallin luovutti Storhamarin johdolle Tepsiläiset ry:n standaarin kiitoksena vieraanvaraisuudesta. Yleinen mielipide asioiden toimivuudesta ja kokemastamme ystävällisyydestä oli, että haemme välittömästi yhteisanomuksella epäpoliittista turvapaikkaa Norjasta.
Lauantaina aamupala ei ollut ihan kaikkien toimenpidelistan kärjessä. Uni kun maistui edellisten öiden valvomisesta johtuen omelettia ja paahtoleipää paremmalta. Illalla olisi edessä paikallinen klassikko ja uusinta viime kevään finaaleista. Iso peli siis joukkueelle ja koetinkivi valmennukselle.
Kuin pisteeksi iin päälle Sigve järjesti meidät ennen peliä katsomaan seuran jääkiekkomuseota. Paikalla oli niin seurajohdon kuin paikallisten legendojenkin edustajia. Valtavan kehitystyön ovat norjalaiset ystävämme tehneet. Varsinkin seuran tekemisistä ja rahoituksesta vastaava Power Play –klubi on tehnyt vaikuttavaa jälkeä.
Kuvassa ryhmämmme, sekä oppainamme toimineita paikallisia kiekkosuuruuksia. Kuriositeettina kerrottakoon, että yläpuolellamme olevat lamput ovat alkuperäiset ulkokaukalon valaisimet.
Ottelun alkushown kajahdettua ilmoille vastustajaksi asettui Stavanger Oilers, joka menikin johtoon hallitsevan mestarin elkein. Isännät tasoittivat kovan rynnistyksen jälkeen hetkeä ennen loppua ja paremmuus ratkaistiin voittolaukauksilla jatkoajan päätyttyä ratkaisemattomaan.
Siinä jo kotijoukkueen tasoitusmaalin iskenyt Tony Cameranesi onnistui vihdoin ohittamaan fantastisen pelin pelanneen maalivahti Henrik Holmin. Ottelu päättyi yleisön riemuksi kotivoittoon maalein 2-1.
Alla linkki Miikan lähettämään videoon alkushowsta.
<https://drive.google.com/file/d/1F8ALnKqswqbjgzmLXep6HC6EqMr5A4Ja/view?usp=drive_web>
Ottelun jälkeen valmennus vaihtoi kanssamme vapaalle ison voiton myötä. Päävalmentaja oli käyttänyt vaikutusvaltaansa ja saanut kirkonkylän pramian ykkösravintolan kokin pysymään pannujensa vieressä yli normaalin sulkemisajan.
Saimme nauttia erinomaisten tarjoilujen lisäksi myös Lehtosen Juhan, Petterin, Miikan ja hänen viehättävän Maria-rouvansa rapiasta seurasta. Alkajaisiksi puheenjohtaja Wallin muisti Miikaa yhdistyksen standaarilla N:o #68 kiitoksena seuran eteen tehdystä työstä niin pelaajana, valmentajana kuin kiekkolähettiläänäkin. TPS-veli Miika oli silminnähden liikuttunut saamastaan huomionosoituksesta. Tunne oli molemminpuolinen.
Sokerina pohjalla jo vuonna 2012 Vuoden Jäseneksemme valittu Petteri otti nyt vastaan Tepsiläiset ry:n kunniajäsenyyden. Hallituksemme jäsen Rauno Järvinen ojensi vielä yhdistyksemme ex-kipparin vakaalla kädellä standaarimme nuoremmalle Nummelinille. Isä ja poika ovat siis molemmat kunniajäseniämme. Iltaa vietettiin juhlamielellä kahden kotivoiton ja omien poikiemme palkitsemisen myötä.
Sunnuntaiaamuna aamiainen keräsi vankan suosion. Jäsen Hannu, jolla on sattuneesta syystä kompetenssia arvioida tilannetta ja matkanjohtaja (jolla ei ole) katsoivat asiakseen ottaa kantaa Leijonien näkymiin viiden vuoden sihdillä. Hyvältä vaikutti molempien mielestä. Oman seuramme tilanteeseen emme valtioviisaasti tohtineet kajota.
Koko ryhmä päätti nauttia konsensuksen kunniaksi yhden heinäolut-merkkisen virvoitusjuoman, jonka yhdistys avokätisesti tarjosi.
Vikkelimmät olivat lykänneet huoneenluovutusta kello viiteen jo saapuessamme hotelliin. Ystävällinen alkuasukas tiskin takana hoiti asian kuntoon kerralla ja virheettömästi.
Erilaista taiteeksi laskettavaa oli esillä pilvin pimein. Oslon lentoasemalla vastaan tuli mielestämme lähinnä Sibelius monumentin torso tai putkimiehen unelma.
Erikoisimmasta valaisimesta aikoihin vastasi kyseisen himmelin tekijä. ”Meduusasta” piti oikein ottaa kuva jälkipolville. Ennemmikin tuli mieleen, että asiakirjasilppurilla on ollut paha dagen efter.
Norskin tömpsähdettyä ajallaan asfalttiin Seutulassa kuvittelimme pääsevämme lähtemään hetimiten kohti Sivistystä. Ja katin villat! Taksi- ja bussiliikenne oli sekoitettu niin, ettemme löytäneet tilattua kyytiämme, tai oikeammin kuski meitä. Pääsimme viimein matkaan ilmoitettuamme kuskille, että nyt se navigaattori päälle ja keula osoitteeseen sejase Hotelli Scandikin ovelle.
Ystävällinen kuljettajamme ei liene ollut sen paremmin paikallinen täällä kuin sielläkään. Tästäkin kuitenkin selvittiin kärsivällisyydellä, hurtilla huumorilla ja seurahengellä. Onneksi reissuillemme osallistuminen on vapaaehtoista, sillä tosikot ja muuten vaan tiukkapipoiset viihtyvät varmasti paremmin muissa ympyröissä.
Huikean hauska reissu on takana. Kiitos taas kaikille matkassa mukana olleille. Te teette näistä retkistä järjestämisen arvoisia!
Ensi kerralla mennään Kiovaan keväällä.
Ja vielä. Lämmin kiitos Miika, Petteri ja Sigve. Te teitte Norjan reissustamme ikimuistoisen!
– matkanjohtaja