Tepsiläiset Prahassa miesten salibandyn maailmanmestaruutta noutamassa

Viluista hytinää jalkapallo-ottelussa ja kullankimallusta tulikuumassa salibandyn MM-finaalissa. Hyvää tsekkiläistä olutta ja lämpöisiä brezeleitä joulumarkkinoilla. Viihtymistä, ynnä huumoria kotitarpeiksi ja hiukan päälle. Ja tietysti Tasavallan Parasta Seuraa. Näistä on hyvä Prahan reissu tehty!

Kokeilimme uutta tapaa reissata urheilutapahtumaan niin, että sovimme treffit tiettyyn hotelliin ja jokainen hoitaa itse omat matkajärjestelynsä. Kaikenlaista hauskaa kommellusta sattui jo menomatkalla Prahasta puhumattakaan.

Ennenkin matkoillamme mukana ollut naiskauneuden asiantuntijaksi luokiteltava herrasmies kirjaimellisesti törmäsi Helsinki-Vantaalla portille käveltäessä kuvankauniiseen vaaleaverikköön, joka oli kauppaamassa Hesaria silmämääräisesti sisälukutaitoisille ja oletusarvoisesti ostokykyisille.

Matkanjohtajan ihastellessa Sanoman juoksuflikan herttaista hymyä ja rippikoulunsa jo useampi arkkipiispa sitten oletettavasti vaihtelevalla menestyksellä käyneen jäsenemme kultivoitunutta käytöstä mieleen hiipi kerettiläinen ajatus, olisiko hieman pitempi dialogi johtanut todennäköisen pysyvän sunnuntaitilauksen lisäksi mahdolliseen terminaalihoitoon? Nyt viimeinen kuulutus lennolle keskeytti niin pohdinnan kuin sen aiheenkin alkuunsa kaikkien päästessä koneeseen ilman isompaa hengenahdistusta.

Prahan upeat joulumarkkinat sykähdyttivät

Kaikkiaan kolmetoista Tepsiläistä ilmaantui siis paikalle hotelli Raffaelloon, joten määrää on matkan edellyttämä omatoimisuus ja vaivannäkö huomioiden pidettävä kohtuullisena. Hyvää oli kustannusten pysyminen kurissa ja tietysti loistavat ihmiset – taas kerran.

Mustavalkoisten iskujoukko saapui kaupunkiin kahdessa erässä. Ensimmäinen ryhmä tuli jo aamukoneella hitaammin syttyvien pelmahtaessa paikalle vasta illalla. Etujoukot olivat katsastaneet kaupungin aiemmin ja pääjoukko rantautuikin Prahan kuuluisan astronomisen kellon vieressä olevaan ravintolaan nauttimaan apetta illan pimetessä. Iso ihme oli, että löysimme kuppilasta tilaa koko ryhmällemme, josta osa on päässyt kuvaan.

Keskusaukiolla oli väkeä kuin Vilkkilässä kissoja ja perinteisillä joulumarkkinoilla krääsää yli käsityskyvyn. Onneksi myös kuumaa glögiä ja rinkeleitä oli saatavilla puhumattakaan erinomaisesta tsekkiläisestä oluesta.

Legendaarinen U Fleku unohtanut asiakaspalvelun

Lauantaina lähdimme sitten heti aamusta lähes koko porukan voimin tallustamaan vartin kävelymatkan päässä sijaitsevaan legendaariseen oluttupaan ja pienpanimo U Flekuun.

Paikka oli useimmille tuttu ennestään, mutta ensikertalaisiakin oli mukana. Tarjolla oli erinomaista tummaa olutta ja yrttilikööriä, joten yhdistys tarjosi perinteiset tervetuliaisjuomat täällä. Kuvassa ryhmämme 1499 perustetun oluttuvan pöydässä. Vain ainaisjäsen Jyrki rouvansa Riitan kanssa puuttuu iloisesta joukosta.

Yritimme päästä katsomaan panimokompleksin ritarisalia ja muita upeita tiloja, mutta saimme lakonisen ilmoituksen, ettei se ole mahdollista ennen kello kahta. Päätelmä olikin, että paikka voisi muuttaa nimensä henkilökunnan työmotivaation mukaisesti U Fletkuksi. Turkulaisille ei tarvitse selittää sanan merkitystä ja muut ottakoot itse selvää.

Kunnollinen asiakaspalvelu ei olisi vaatinut kuin parin oven avaamisen, mutta tähän ei ravintolan henkilökunnalla ollut haluja. Niine hyvinemme lähdimme kävellen kohti vanhaa kaupunkia vain todetaksemme, että kaupungin ravitsemusliikkeillä menee liian hyvin, jotta palvelu juuri ketään tiskin takana kiinnostaisi.

Eden Arena ei ollut paratiisi…

Osa porukasta lähti illalla yhteiskuljetuksella katsomaan SK Slavia Prahan ja Mlada Boleslavin välistä Tsekin liigan jalkapallo-ottelua. Saimme erinomaiset paikat lähes keskiviivalta kentän tasolta. Kotijoukkueen 3-2 –voittoon  päättyneen ottelun parasta antia olivat komeat maalit ja jatkuvaa mekkalaa pitänyt kannattajajoukko, joka soihdutti koko päädyn Slavian tehtyä 2-0 –maalin.

Liput maksoivat noin 17 euroa, joten hinnalla ei tämä riemu ollut pilattu. Muutoin karkeasti korkeintaan puolillaan ollut noin 20 000 katsojaa vetävä stadion sen paremmin kuin itse ottelutapahtumakaan ei sen isompia elämyksiä esittänyt. Kotijoukkueen punavalkeat kaulaliinat sentään jäivät käteen muistoksi illasta.

… O2 Arena sen sijaan oli!

Sunnuntaina pääsimme varsinaiseen asiaan Suomen raivattua tiensä MM-finaaliin. Team An-Ni otti menestyksekkäästi vastuun navigoinnista Happi Arenalle matkanjohtajan terveydellisten haasteiden pitäessä tämän sanamukaisesti poissa pelistä.

Loppuottelussa vastaan asettui rakas vihollinen Ruotsi. Tepsiläiset lähtivät metrolla halliin ehtien parahiksi paikalle ennen ottelun alkua. Lato oli täynnä kuin se kuuluisa Turusen pyssy ja tunnelma sen mukainen.

Upean hallin henkilökunta olisi joutanut kytkeä mahdollisen ilmanvaihdon päälle, sillä varsinkin yläkerroksissa lämpötila nousi lähes sietämättömälle tasolle. Itse ottelussa Suomi oli parempi numeroin 6-3 ja vei riemuksemme maailmanmestaruuden.

Eikä ihme, kun legendaariset TPS Flyers 95 -äidit pitivät huolen kannustuksesta! Kuvaan ovat päässeet vasemmalta NiinaHanna-Maija ja Tiina. Päivän erikoinen oli jäsen Saulin pajatsovoitto pelin jälkeen metroaseman lipunmyyntiautomaatilla. Kolikoita kun putoili kuin turkin hihasta ja olo oli kuin entisellä turkulaisella parkkimittarin tyhjentäjällä.

Peliälyllä kultaan ja Norskilla kotiin

Lähdimme taas kohti armasta kotimaata kahdessa erässä – kuten olimme tulleetkin. Pienempi sakki lähti aamulla ja isompi porukka ahtautui minibussiin saaden elämänsä kyydit puolivillaisen taksikuskin vedettyä mutkat suoriksi. Saatuamme sisuskalut taas auttavasti järjestykseen pääsimme alkavan räntäsateen keskeltä terminaalin suojiin.

Lentoasemalla törmäsimme iloksemme MM-kultaa voittaneeseen joukkueeseemme, joka oli juuri lähdössä Finskillä kohti kotia. Enemmän jääkiekon kanssa tekemisissä olleina tuumasimme kieli poskessa tämän lajin urheilijanuorukaisten muistuttavan kevytrakenteisina osin Kentucky Fried Chickenin kolmannen kierroksen varausta. Turha lihasmassa kun on vain hidaste nopeita käännöksiä, taitoa ja nopeutta vaativassa lajissa. Älysimme kuitenkin pitää luonnehdinnan omana tietonamme.

Norski räpytteli sitten takaisin Seutulaan ja sateinen Suomi otti poikansa ja tyttärensä avosylin vastaan kylmänkalsean syyssään pitäessä huolen kotoisesta ilmapiiristä.

Kiitos taas kerran kaikille matkalaisillemme mukavasta matkaseurasta!

EW