Voiko ihmisellä olla useita suosikkijoukkueita?

Minä olen sataprosenttinen tepsiläinen. Tepsi on antanut mulle elämässä kaiken pikkupojasta tähän vanhuusikään saakka. Mahdollisuuden pelata rakastamaani lajia suurenkin yleisön edessä. Ja Suomessa korkeimmalla mahdollisella tasolla.

Kun ystäväni ”Pake” Kymäläinen piti minulle 40-vuotisjuhlien yhteydessä puheen, mieleeni jäi ikuisesti sanat ”on upeata onnitella ystävää, jonka sisäkalutkin ovat mustavalkoraitaisia!”

Kauniisti sanottu, arvostin silloin ja arvostan nyt Paken sanoja.

MUTTA; Siirryin Tepsin jälkeen HJK:hon Helsinkiin. Totta. Tarkoitus oli suorittaa asevelvollisuus urheilujoukoissa ja Klubi lupasi hoitaa mulle pääsyn Jumppalaitokselle, jossa olisin voinut kouluttautua jumppamaikaksi. Neljän vuoden ajasta tuli yksi kausi, jumppa siirtyi ilman ennakkovaroituksia Jyväskylään, eikä minusta tullut jumppamaikkaa. Mutta Klubilainen tuli. Voitettiin kolmas mestaruus putkeen ja voin taata, että tykästyin stadilaisiin ihmisiin. Siis stadilaisiin, en ”hesalaisiin” joksi minutkin laskettiin. Stadilainen on reilu, itsevarma, luotettava ja mukava ihminen. Joukkueessa oli monta todella hienoa kaveria. Totta kai oli myös niitä, että laskivat, että tulin nappaamaan jonkun pelipaikan. No, se taisi olla sitten hesalainen. Klubi on ollut vuodesta 1973 alkaen toinen kotimainen suosikkini.

Heti kun aloin televisiosta nähdä Arsenalin otteluita, joukkueesta tuli suosikkini. Alkuperäinen syy taisi olla hieno peliasu. No 2000-luvun alussa Arsene Wengerin valmennuksessa tuli liigamestaruus ja joukkue pelasi kauden läpi ilman yhtäkään tappiota. TYKKÄSIN. Tänä kautena Arsenal pelaa huippuluokan futista, on Premier liigan kärjessä ja peli on todellakin viihteellistä. Eikö sitä saisi ihannoida?

FC Barcelona; 1984 voitin Iltasanomien tähtikilpailun. Palkintona viikon matka Barcelonaan ja FC Barcelonan vieraaksi. Princesa Sofia, viiden tähden hotelli, kaikki kulut menivät Sarjaseurat ry:n ja Barcelonan piikkiin. Näin viikon aikana FC Barcelonan seitsemän harjoitusta. Kruununa sunnuntaina ottelu FC Barcelona-Sporting Gijon. Vanhalla Camp Nou stadionilla 125.000 kannattajaa. Oli siinä Martinmäen pojalla ihmeteltävää. Mestarivalmentaja Terry Venables kävi joka treenin jälkeen hotellin baarissa, juteltiin futiksesta ja nautittiin pari olutta. Superhieno ihminen, Gentleman.

Palloliiton ProJVK kurssilla oltiin runsas viikko Roomassa.  Kurssin kohokohta oli käynti Italian palloliiton valmennuskeskuksessa, Covercianossa. Siellä sain tavata maailmantähden, Gabriel Batistutan. Matkan huippukohta oli sunnuntaina, Serie A:n paikallisottelu AS Roma-Lazio. Stadio Olympico täynnä, 80 000 fania ja tunnelma koskettava, jopa hiukan pelottava. Francesco Totti oli ottelun superstar nuoresta iästään huolimatta. Rakastuin Rooman kaupunkiin ja samalla myös AS Roman joukkueeseen. Useasti olen käynyt myöhemminkin heidän otteluissaan ja Roomassa toistakymmentä kertaa.

Manchester City, sekin vielä ja miksi, pelaa maailman viihdyttävintä futista mielestäni, coachina Pep Guardiola, Barcelonan kasvatti.

No siinä tuli hiukan vuodatusta. Tepsiläiselläkin voi olla jokunen muu suosikkijoukkue. En halua katsoa ottelua, jossa en ole jommankumman puolella. Pieni henkinen panostus riittää mulle.

Hyvää fiilistä kaikille futiksen parissa.

Hese

Kirjoittaja on kunniajäsenemme ja kuuluu sekä Turun Palloseuran, että Suomalaisen jalkapallon Hall of Fameen. Muista hänen saamistaan lukuisista huomionosoituksista mainittakoon Veikkausliigan parhaan maalintekijän palkinnon nimeäminen Heikki Suhosen maalikuninkaan palkinnoksi.