Sain pyynnön Eero Wallinilta kirjoittaa monelle ehkä vieraammasta aiheesta, joka on merkittävä osa TPS-historiaa, joka on ainutlaatuista maailmanlaajuisesti, mutta ei välttämättä kuitenkaan kovin hyvin tiedossa keskuudessamme.
Aloitan kirjoitukseni autenttisesti. Puhujana on edesmennyt ja korkeasti arvostamani ystävä Juhani ”Juuso” Wahlsten, jonka aikaansaannoksesta ja perinteestä olen saanut, Mikko Kirkkolan arvokkaan työn jatkajana, vastata vuodesta 2007 alkaen:
Yksi urheilijakasvatuksen osa-alue oli totuttaa TPS-pojat pelaamaan vierasmaalaisia joukkueita vastaan. Kotimainen lentoyhtiö tarvitsi palvelujani. Heillä oli halukkuutta lennättää vieraita Suomeen, mutta ei ollut sopivia vastustajia. Ajan henkeen kuului vastustaa kaikkea mahdollista muualta tulevaa, jääkiekkoilun edun nimissä. Mitä sillä tarkoitettiin, sitä en tiedä. Helsingin jäähallissa jokin pohjoisamerikkalainen alle 11-vuotiaiden joukkue oli pelivarusteissa vanhempiensa kustantamana odottamassa pelilupaa kansainväliseltä jääkiekkoliitolta. Lupaa oltiin epäämässä anomuksessa olleen muotovirheen takia. Oli kyse 11-vuotiaiden pikkupoikien ystävyysottelusta.
Kaikki mahdolliset ulkomaiset joukkueet olivat tervetulleita Turkuun. Yritimme järjestää joukkueiden olon mukavaksi, siltä osin kuin se liittyi pelaamiseen. “Olemme edustamassa maatamme”, se kommentti jäi soimaan korvissani, kun vein poliklinikalle kätensä katkaisutta jenkkipoikaa. Pohjoisamerikkalaiset valmentajat ja vanhemmat kokivat tietämättömyydessään shokin, sillä myös Suomessa osattiin pelata. Parhaiten näin sen kaksirataisessa Impivaaran hallissa, jossa toisella kentällä pelasivat Ilkka Mesikämmenen valmentamat TPS-juniorit. Kun katsoin tulostaululle, TPS johti kolmella maalilla ja siellä tapeltiin. Toisessa hallissa kanadalaistytöt pelasivat ringetteä turkulaisia vastaan. Ei tapeltu, vaan pelattiin.
Jonkinlainen liittojen kontrolli on kansainvälisissä hankkeissa kiistatta paikallaan. Oheisohjelman synnyttäminen maksaa silloin vaivan. Matkoilla pitää nähdä muutakin kuin vain majapaikka ja pelikenttä. Pelkät pelit eivät riitä. Tuohon aikaan yhä useampi pohjoisamerikkalainen joukkue halusi vierailla maassamme. Yksi niistä oli pieni amerikkalainen yksityiskoulu, Upland Country Day School, joka vierailikin Suomessa.
Olin isäntänä vastassa koulun kahta joukkuetta ja heidän vanhempiaan. Jääkiekosta jo nuorena innostunut rehtori Jack Cleveland oli nähnyt, että peli oli yksi parhaista koulumotivaation kasvattajista. Hän sai rikkaan perheen rouvan kustantamaan jään entiseen latoon, eikä kaunis maalaismaisema siitä häiriintynyt. Ehtona oli, ettei lahjoittajan nimeä mainita missään yhteydessä. Pojista vain pieni osa muistutti fysiikaltaan jääkiekkoilijaa. Syy oli yksinkertainen. Jääkiekko kuului koulun opetusohjelmaan ja se koski kaikkia poikia, mutta heitä oli vähän. Ei ollut mistä valita. Jokaisella pojalla oli tyylikäs pikkutakki päällään ja koulun kravatti kaulassa. Kohtasimme seuraavan kerran jäällä. Tukholmassa paikallisten suurseurojen joukkueet olivat voittaneet ottelut suurin numeroin. Pistin kaksi parasta ketjua pian sivuun ja annoin kolmos- ja nelosketjun pelata. Tulos oli vieraille kohtuullinen 9-4.
Vuotta vanhempien joukkue pelasi seuraavan ottelun vaihtamalla kolmannessa erässä paitoja keskenään. Pojat olivat tyytyväisiä molemmin puolin ja vanhemmatkin huomasivat eron ruotsalaiseen vieraanvaraisuuteen. Sain kiitokset rehtori Clevelandilta. Hän halusi tutustua Lokki-joukkueeseen, jota valmensin. Jack ja Elly, lapseton opettajapariskunta, olivat pyhittäneet elämänsä koululle ja oppilaiden kasvatukselle. Sen ovat saaneet myöhemmin kokea ne yli 90 vaihto-oppilasta, jotka ovat lähteneet Suomesta Clevelandien kouluun. Clevelandit halusivat tarjota vuosittain yhdelle TPS:n pojista lukuvuoden omassa koulussaan. Alusta alkaen ideana oli se, että emme halunneet lähettää ketään parhaista pelaajista vaan jonkun, jolle jääkiekko ei ollut ainoa tärkeä asia elämässä, kuten se ei ollut jolle koulun muillekaan oppilaille. Myöhemmin vaihto- ohjelmaan tuli mukaan turkulainen voimisteluseura Lahjan Tytöt, josta pääsi matkalle yksi tyttö.
Ohjelma, joka alkoi sattumalta, antoi mahdollisuuden ensin yhdelle jääkiekkoilijalle, mutta sen jälkeen myös muille pojille ja tytöille, päästä tarkastamaan paikan päällä, mikä amerikkalaisuudessa on totta ja mikä tarua. Vuonna 2011 ohjelma täytti 34 vuotta ja se jatkuu yhä.
-Juuso Wahlsten-
Turun Palloseuralla ja Upland Country Day Schoolilla on pitkä ystävyyssuhde. Keväällä, vuonna 1977, Upland Country Day Schoolin peruskoulun 8. ja 9. luokan pojat vierailivat Suomessa silloisen koulunsa rehtorin, John M. Clevelandin toimiessa matkanjohtajana ja poikien jääkiekkovalmentajana.
Kyseistä matkaa oli järjestämässä Suomessa TPS-ikoni Juhani Wahlsten. Uplandin koulu oli suunnittelemassa ensimmäistä matkaansa Eurooppaan ja koulun matkanjärjestäjä oli yhteydessä New Yorkin Finnairin konttoriin, olisiko heillä tiedossa henkilöä Suomessa, joka voisi auttaa matkajärjestelyissä. Finnair oli sitten ottanut yhteyttä Juusoon tiedettyään, että Juuso oli vienyt Lokit-joukkuetta jo aiemmin Kanadaan. Juuso oli valmis tarjoamaan apuaan ja oli heitä vastassa Turun satamassa vieraiden saapuessa laivalla Tukholmasta.
Ohjelmaan kuului tutustuminen Turkuun, turkulaisuuteen ja myös suomalaiseen kulttuuriin. Matkansa aikana he pelasivat jääkiekkoa TPS:n junioreita vastaan, kuten myös Espoossa, sikäläistä jääkiekkojoukkuetta vastaan.
Ottelut olivat selkeätä suomalaisjoukkueiden dominointia kummallakin paikkakunnalla. TPS-juniorit löivät taululle jo ottelun puolivälissä selkeät numerot. Ottelua pelattiin yksipuolisesti Uplandin päädyssä. Juhani Wahlsten esitti Mr. Clevelandille paitojen vaihtoa uuden jaon muodossa. Joukkueiden kokoonpanoja muutettiin ja pelattiin sekajoukkueilla, jolloin ottelusta tuli tasainen ja mieluisa myös Uplandin poikien kokemuksena. Sama menettely tapahtui myös Espoossa. Tietämättä siitä, että joukkueita oli muokattu TPS-ottelussa, saman selkeän Espoon joukkueen ylivoimaisuuden johdosta, se johti myös siellä uuteen jakoon.
Rehtori Cleveland mieltyi suomalaiseen toimintatapaan, jossa katsottiin muuallekin, kuin omaan napaansa. Samalla hän koki tavanneensa ajattelutavoiltaan samanlaisen kasvattajan, opettajan ja valmentajan Juhani Wahlstenissa. Herra ja rouva Cleveland matkustivat samana kesänä uudelleen Suomeen yhdessä herra ja rouva Stroudin kanssa tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin ja tapaamaan Juhani Wahlstenia. Matkan päätyttyä Uplandin koululta tuli pian kirje, jossa he toivottivat TPS:n jääkiekkoilijan opiskelemaan kouluunsa, peruskoulun yhdeksännelle luokalle. Ensimmäisenä oppilaana silloin syksyllä 1977 lähti Mika Holmberg TPS:sta. Seuraavana kesänä he uusivat kutsunsa, jolloin oppilaaksi lähti Antti Kirkkola. Näin tämä on jatkunut vuodesta toiseen nyt jo 45 vuoden ajan. Koulu halusi myös saada tyttöjä opiskelemaan kouluunsa. Lahjan Tytöt liitettiin ohjelmaan vuonna 1984, jonka jälkeen oppilaiksi kouluun on vuosittain lähtenyt 1-2 poikaa ja 1-2 tyttöä, riippuen siitä, miten koulu on saanut järjestettyä isäntäperheitä koulun oppilaiden perheistä. Tällä hetkellä, ohjelman 45-vuotishistarian aikana on jo reilusti yli 100 TPS ja Lahjan Tytöt nuorta päässeet hankkimaan kannuksiaan ohjelman tiimoilta.
Vuosittain Upland Coutry Day School vierailee Suomessa. Vuorovuosina 8. ja 9. luokan pojat ja tytöt vierailevat TPS:n ja Lahjan Tyttöjen isännöiminä maaliskuussa. Korona-pandemia on estänyt vierailut 2020-2022, mutta odotukset ovat suuret, että 2023 pääsemme isännöimään ystäviämme ja juhlistamaan, vaikkakin hieman myöhässä 45-vuotis juhlavuottamme.
Upland Country Day School sijaitsee Kennett Square nimisessä pikkukaupungissa, Pennsylvaniassa, käsittäen lastentarhan, ala-asteen ja yläasteen. Lähin suurkaupunki on Philadelphia, jonne matkaa on noin 45 minuuttia autolla. Kennett Square on hyvin rauhallinen, maaseutumainen pikkukaupunki, jonka tyypillisenä ominaispiirteenä on se, että useimmat perheet eivät pidä oviaan lukittuina. Se kertoo paljon alueen turvallisuudesta. Kouluun voi tutustua koulun sivustoilta >uplandcds.org<
Uplandin koulu tarjoaa mahdollisuutta vuosittain, ainakin yhdelle jääkiekkoilevalle pojalle ja yhdelle tytölle Lahjan Tytöt organisaatiosta päästä opiskelemaan ja pelaamaan kouluun, sen yhdeksännelle luokalle. Heidän toiveenaan on myös jo pidempään ollut saada kiekkoileva TPS-tyttö opiskelemaan ja auttamaan koulun tyttöjoukkuetta. Tämä toteutuukin jälleen tulevana kouluvuotena.
Dr. John M. Clevelandin toiveena oli saada ohjelma toimimaan myös opiskelun osalta kaksisuuntaisesti. Vuonna 2013-2014 Uplandin koulun oppilas Ryan Snowden tuli opiskelemaan vuodeksi Suomeen ja Turkuun ja pääsi pelaamaan TPS-organisaatiossa. Hänen vuotensa on kantanut hedelmää. Olemme päässeet lukemaan hänen hyvästä kehityksestään Pohjois-Amerikan sarjoissa. NHL ei tosin ole avannut portteja tälle maalivahdille.
Uplandin koulu on yksityiskoulu, jonka lukuvuosimaksu on n. 30 000USD. Koulu on myöntänyt suomalaisille nuorille stipendin. Tuleva lukuvuosimaksu on n. 5300USD. Oppilaat otetaan perheenjäseniksi pääsääntöisesti koulun 8. ja 9. luokan oppilaiden perheisiin. Tämän lukuvuosimaksun lisäksi valittavilta tullaan perimään 1200USD, joka maksetaan isäntäperheelle.
Koulun opettajisto on erittäin sitoutuneita siihen, että oppilaat menestyvät koulussa. Siihen antaa myös oman leimansa yksityiskoulun status, jossa vanhemmat maksavat lastensa koulutuksen, joten odotukset lasten opintomenestyksistä on myös odotettua. Tätä odotetaan myös koulun suomalaisoppilailta.
Suosittelen lämpimästi kiinnostuneita tavoittelemaan paikkaa vaihto-oppilaana Uplandin kouluun. Koulu mahdollistaa englannin kielen oppimisen jo varhaisessa vaiheessa, ennen lukioikää, he oppivat uuden kulttuurin ja hankkivat laajan elinikäisen ystävyyssuhdeverkoston. Kokemukseni tästä kulttuurivaihto-ohjelmasta ovat olleet pelkästään positiivisia.
Allekirjoittaneen tehtävänä, Senioritepsiläisissä, on Upland Overseas –ohjelman koordinointi TPS-organisaatiossa, hyvässä yhteistyössä TPS-juniorijääkiekon kanssa, valmistella oppilasvalintaesitykset Senioritepsiläisten hallitukselle, hallituksen päätöksentekoa varten.
Ari Aho
Upland Overseas koordinaattori
Senioritepsiläiset Ry
ja Tepsiläiset Ry
Kirjoittaja on Senioritepsiläiset ry:n hallituksen jäsen ja Tepsiläiset ry:n ainaisjäsen