Suomen jalkapalloilun tila 2020

Lähestyn asiaa kahdelta eri tasolta. Minulle rakkaan Turun Palloseuran osalta ja sitten myös Suomen A-maajoukkueen osalta.

Turun Palloseura

Nousun jälkeen odotukset kaudelle olivat, taas, korkealla. Mutta jo joukkueen rakennusvaiheessa alkoi ihmetyttää tosiasia, että valmentaja Pikkarainen kokoaa muukalaislegioonaa. Aina kun ilmoitettiin uutisissa uudesta pelaajasta, nimi piti lukea ainakin kahteen kertaan. Ikitepsiläisenä odotusarvot ja unelmat johtivat siihen, että kyllä tästä selvitään.

Kauden alku oli katastrofi, ei kai sitä voi muuten kuvata. Joukkue hävisi ihan kaikki ottelut, pelityyli oli lähinnä pitkä potku ja toivotaan tasolla. Kentällä esiintyi pelaajia, joiden taso ei takuulla riitä edes meidän pääsarjatasolle asti. Miksi näin voi olla. Kenen on vastuu, kuka on pelaajat hankkinut ja valinnut? Vastuunjaoista en ole tietoinen, minulle tulleen informaation mukaan vastuunkantaja oli Tommi Pikkarainen, seuran päävalmentaja.

Valmentajanvaihdos

Itse olen joutunut kahteen kertaan pois päävalmentajan paikalta ilman, että olisin kokenut itse tehneeni mitään väärää. Eka kerta tapahtui omassa seurassamme, kun todella monien vastoinkäymisten takia ”ammattitaitoinen” johtokaksikko Pekka Ruola ja Denis Seligson antoivat minulle kenkää 1991.

Ei vaikuttanut se, että Tomi Jalo joutui lopettamaan lääkärin määräyksestä, Dan-Ola Eckerman sairastui syöpään, Juha Halonen rikkoi polvensa auto-onnettomuudessa, EI valmentaja oli huono kun tuli kolme tappiota ja soronoo. En ole koskaan hyväksynyt kesken kauden annettuja potkuja huippu joukkueissa, likapyykin aika on sarjan jälkeen syksyllä, on minun mielipiteeni.

Pikkaraisen vaihto Jonatan ”Tintti” Johanssoniin, oli yllättävä, lähinnä siksi, että ainakin itse mietin, mahtaako Tintti ihan oikeasti tietää, minkälaiseen seuraan ja tilanteeseen nyt rupeaa. Tintin alku oli lupaava ja rohkaiseva. Jokunen piste saatiin kasattua ja roikuttiin siellä häntäpään sijoituksilla. Muutamaan piristävää ottelua seurasi aina masentava takapakki. FC Inter paikallispelin voitto oli ilahduttava, se ehkä sokaisi fanien ja seura ihmisten luottamusta. Homma hoidetaan ilman karsintoja…

Kaikesta huolimatta tultiin taas tilanteeseen, joudutaan karsimaan liigapaikasta. Tepsin olisi pitänyt tietää, että divarijoukkue on vaarallinen, sen he olivat itse osoittaneet jo kahdesti. Järkytys oli suuri kun Kotkassa ensimmäinen ottelu päättyi 0-0 ja minun arvioni mukaan Tepsi ei edes yrittänyt voittaa tätä ottelua vaan tyytyi 0-0 loppulukemiin.

So what? Kotona oltiin suosikkeja divari ryhmää vastaan. Ottelu oli toista kuin suosikkina olo, Kotkalla oli jo ekalla jaksolla kolme päivänselvää maalipaikkaa. Toisella jaksolla saatiin kauden komeimmalla maalilla 1-0 johto, kaikki näytti hyvältä, MUTTA, Kotkan yksi hyökkäys toisella jaksolla johti upeaan keskitykseen ja vielä upeampaan puskumaaliin.

TAIVAS TUMMENI, tässäkö taas ollaan.

Seuran legendat Mika Ääritalo ja Sami Rähmönen lopettivat uransa. Heille kummallekin olisi suonut paremman lopettamishetken. Nyt on taas kerran toivottava, että seura toipuu tästäkin takaiskusta.

Seura haki Urheilujohtajaa ja valinta osui yllättäen Mika Laurikaiseen, tässä seurassa jo lähes kaiken kokeneeseen persoonaan. Toivottavasti Mikan asenne on eri kuin aikoinaan kertoi Senioritepsiläisten kahvitilaisuudessa keskellä kesää, ollessaan päävalmentaja, ei mitään hätää, jos pudotaan, meillä on olemassa plan B???

Olisiko jo nyt aika palauttaa nuorisotyö kunniaan ja antaa turkulaisille nuorille mahdollisuus pelata divisioonassa. Pyyhtiä ja Jalonen ovat ainakin ihan valmiita ”kusettamaan” divarijoukkueiden pakkeja!!!

Suomen miesten maajoukkue

Futiksen myötätuuli on jatkunut jo vuosia. Päävalmentaja Markku Kanerva on rakentanut ympärilleen verkoston, uskomattoman hienosti yhteen puhaltavan staffin, jossa kaikki luottavat sloganiin together we are strong! Kanervasta tulee aina ekana mieleen positiivisuus. Rive on filosofi, psykologi, tutkija, kouluttaja, ihmisanalyytikko ja positiivinen johtaja, RAUHALLISUUS.

Joskus kun kuuntelen Riven haastatteluja, etenkin, onnistumisen jälkeen, ajattelen ”anna perkele palaa!” EI, RIVE on liian fiksu sanoakseen mitään moitittavaa. 60 vuotta olen itse seurannut Suomen  päävalmentajien käyttäytymisiä, tässäkin asiassa Rive on ykkönen. Ennen Riveä yksikään päävalmentaja jalkapallon historiassa ei ole onnistunut kokoamaan maajoukkuetta, jossa kaikki pelaajat puhaltavat yhteen hiileen.

Rivellä on ollut uskomaton vaisto antaa uusille pelaajille mahdollisuus onnistua oikeaan aikaan. Hän kutsuu pelaajat onnistumaan maajoukkueeseen. Riven taustajoukot ovat tässä varmasti tärkeitä, ei hän voi yksin ehtiä kaikkialle,

SUOMI FUTIS ON SUURESSA MYÖTÄTUULESSA!!!

Samalla toivon rakkaalle Turun Palloseuralle onnea ja menestystä jo kaudelle 2021!

Heikki Suhonen

Kirjoittaja on kunniajäsenemme ja kuuluu sekä Turun Palloseuran, että Suomalaisen jalkapallon Hall of Fameen. Muista hänen saamistaan lukuisista huomionosoituksista mainittakoon Veikkausliigan parhaan maalintekijän palkinnon nimeäminen Heikki Suhosen maalikuninkaan palkinnoksi.