Liigan päätöksentekijät kuittaavat heittämällä vuoden aasinmyssyn laajentamalla jo ennestään turvonnutta sarjaa. Laadukkaita pelaajia kun ei riitä nytkään läheskään kaikille seuroille ja useimpien talous kyntää syvällä. Mielestäni oikea joukkuemäärä olisi maksimissaan tusina. On muuten hyvä huomata, ettei TPS olisi asia pelkästään urheilullisesti ratkaistaessa nykyisellä sarjasijoituksellaan (edes) tuossa porukassa.
Lisäksi Paljon melua tyhjästä-merkkinen mediasirkus kerää Mestiksessä lehtereille uudelleen Hjalliksen Putinin taskuun kadottamaa nuoruuttaan eläviä hesalaisia enemmän, kuin keskiverto liigajengi landelta on miesmuistiin nähnyt. Harvemmin tyhjästä polkaistu, alasarjan viidentenä majaileva ja puolet sarjajohtajan pistesaaliista kerännyt porukka esittää kesken kauden ehtoja, joilla suostuu pääsarjaan siirtymään. Raha ja vaadittava urheilullinen menestys puuttuvat. Jollain niitä iltapäivälehtiäkin on myytävä.
Liiga-osakkeen hinnaksi on Iltalehden mukaan paljastunut 3,8 miljoonaa euroa. Jokerien taustayhtiö paljoksuu hintaa, joka on heidän laskennallista odotusarvoaan korkeampi. Miksi Liigan osakkaat päästäisivät Jokerit – tai ketään muutakaan, mukaan hyötymättä itse taloudellisesti? Itsepähän Narrit sieltä oma-aloitteisesti suurella metelillä nokka pystyssä häipyivät. Liiga on nyt auki, ja siihen liittyminen on onneksi vapaaehtoista. Jos rahat eivät riitä, on turha syyttää muita, tai jopa mennä tekosyiden taakse. Mikäli pk-seudulta ei vajaan neljän miljoonan panostusta saada pienellä vaivalla kerätyksi, pitää vaan uhriutua porstuassa. Nyt homma jää kabinetissa sanamukaisesti millistä kiinni.
Naapuri-iglun nimeltä mainitsematon lätkäjengi hyödynsi mestarillisesti markkinointitilaisuuden prinsessahetkeen mediassa jättämällä lisenssihakemuksen Liigaan. Useampaan vuoteen eivät ole muuten uutiskynnystä ylittäneetkään. Piti oikein tarkistaa, etteivät päättäjät ole Isolla Kirkolla fiksuja päätöksiä liukuhihnalla tehtaillessaan siirtäneet aprillipäivää syksylle. Paikallinen tasaväkisiin kannatuspohjiin perustuva vastakkainasettelu on joukkueurheilun suola, mutta utopistinen kevytvege-versio Tampereen paikallisväännöstä herättää hilpeyttä korkeintaan huumorimielessä.
Kun seuran alkuperäisestä nimestä tulee mediaseksikkäästi ensimmäisenä mieleen noottikriisi, vappumarssit ja Tsekkoslovakian miehitys, faniporukka tarvitsee vieraspelimatkalle parhaimmillaan myös henkilöauton takapenkin ja ydinkannattajien kausikortit kannattaa markkinoida rollaattorin kylkiäisenä urheilullisesta menestyksestä tai taloustilanteesta nyt puhumattakaan luulisi, että johdolla olisi muutakin tekemistä kuin vahtia Liigan ovella räksyttämässä muille.
Eero Wallin