Mitä isot hölmöt edellä, sitä pienet perässä

Katsoin monen muun tavoin perjantaina Suomen ja Iso-Britannian välistä jääkiekon MM-kisojen alkusarjan ottelua kiukkuisena. Suututti ja nolotti niiden puolesta, jotka ovat kisojen formaatista päättäneet. Alkusarja pelataan kahdessa kahdeksan joukkueen lohkossa. Todellisuudessa näin on saatu aikaan vain epätasaisia otteluita ja tylsää ”viihdettä”. Tällaisesta eivät nauti sen paremmin pelaajat kuin katsojatkaan. Kansainvälinen Jääkiekkoliitto (IIHF) olisi vahva ehdokas Vuoden Aasinmyssyn saajaksi, mikäli vieläkin isompaa hölmöä ei löytyisi ihan naapurista.

Poliittisista ja taloudellisista suhmuroinneistaan tunnettu Kansainvälinen Jalkapalloliitto (FIFA) on paisuttanut ahneudessaan kesäkuussa alkavat jalkapallon MM-kisat niin mammuttimaisiksi, että turnauksen pelillinen taso tulee väkisinkin kärsimään rajusti. Kuten jääkiekossa, myös tässä tullaan pelaamaan otteluita, jotka eivät juuri lohkon osallistujia ja todellisia lajiniiloja lukuun ottamatta muita kiinnosta. On isompi ”saavutus” onnistua karsiutumaan kisoista, kuin päästä mukaan. Arvostus ei kasva tuotetta heikentämällä.

Jalkapallon MM-kisat ovat minulle kaikkein tärkein urheilukilpailu. Anteeksi vaan, olympialaiset. Ne ovat ihan liian tärkeät uhrattavaksi tyhmyyden ja ahneuden alttarilla.  Jääkiekon vastaava on muutenkin maailmanmestaruuskilpailun irvikuva, vaikka usein hauska keväinen viihdepläjäys onkin. Tämä korostuu vuonna, jona on pelattu jo olympiaturnaus, jossa parhaat olivat mukana. Jalkapallo sairastaa mammuttitautia, jääkiekko yrittää saada tartuntaa. Molempien päättäjät potevat urheilullisen arvostelukyvyn puutetta.

Sitten on vielä kotoinen Liiga, jonka tulevaa sesonkia markkinoidaan ”superkautena”. Kuten edellistenkin osalta, olen huolissani urheilullisen tason puolesta. Jännitystä saadaan varmasti. Sitä löytyy myös lasten pihapeleissä. Sen sijaan aivan liian monen pelaajan ja sitä kautta itse tuotteen, eli pelin taso ei kaikkien joukkueiden osalta runkosarjassa taatusti päätä huimaa. Kotoisen liigamme pelillinen laatu on jo aikaa sitten pudonnut Sveitsin ja Saksan liigojen taakse. Ruotsin takana se on ollutkin. Seuraavaksi ohi porhaltaa Tsekki – jos ei jo niin tehnyt.

Näyttävillä oheistoiminnoilla on onnistuttu yleisömääristä päätellen peittämään varsinaisen tuotteen heikkous hämmästyttävän hyvin monilla paikkakunnilla. Jos pelkkä jännitys riittää, onneksi olkoon vaan. Tulet olemaan tyytyväinen. Onkiminen ilman koukkua on kuulemma jonkun mielestä rentouttavaa. Television katsominen on uskoakseni mielekkäämpää sen ollessa auki. On ikävää, että kaikkien mainittujen kekkereiden osalta joudumme odottamaan tosipelein alkamista alkusarjan / runkosarjan jälkeen. Niin FIFA:lle, IIHF:lle kuin Liigallekin yhteinen parannusehdotus on hyvin yksinkertainen; vähemmän on paljon enemmän!

Ettei jää murinaksi ilman omaa ajatusta paremmasta. Liigan pomoille tiedoksi suurkuluttajan mielipide; tusina olisi kympin suoritus. Ei enää pelaajien laadussa vaan joukkueiden määrässä!

Ja saa ottaa talteen.

Eero Wallin
kunniapuheenjohtaja
Tepsiläiset ry