Kritiikkiä vai sen puutetta – kumpi ompi pahempi?

Keskustelun laineet lyövät yleisellä tasolla missä tahansa seurayhteisössä välillä korkealla. Jotkut katsovat, että olisi parempi pitää mölyt mahassaan… ja samalla puhuvat omissa piireissään omaa totuuttaan. Toiset ottavat reilusti kantaa julkisuudessa omalla nimellään. Itse arvostan jälkimmäistä lähestymistapaa. Olkoonkin, että joku saattaa palautteesta loukkaantua.

Kritiikki ei muutenkaan voi olla itsetarkoitus. Sillä tulee pyrkiä keskustelun keinoin parantamaan vallitsevaa tilannetta.

Taloudesta huolehtivien arviointi on mutkat suoraksi vetäen lähtökohtaisesti helppoa. Onnistuminen – tai sitten ei, näkyy joka vuosi tilinpäätöksessä ja taseessa. Urheilullisesti vastuussa olevien urakan arviointi on niin ikään lähtökohdista riippuen tehtävissä pelaajien kehitystä, sarjataulukkoa ja sarjatasoa katsomalla. Katsojaluvuissa näkyy sitten molempien työn tulos.

”Koko Aurajoki on ihan homeessa, kun vesi ei liiku lainkaan, saatana!”

Jortsun legendaarinen lausuma Aurajoen seisovasta vedestä tuon ajan HC TPS:n toiminnasta puhuttaessa on suorastaan klassikko. Napakymppi. Minusta varsinkin seuraikonien rakentavasta, tai vaikka kovasanaisestakin kritiikistä pidättäytyminen on vastavuoroisesti tulkittavissa suorastaan vastuunpakoiluksi. Ne rajutkin purkaukset ovat välittämistä. Ne ovat hätähuuto! Ne ovat seurarakkautta, joka ilmenee välillä epäsovinnaisellakin tavalla, kun asianomainen näkee asioiden menevän totaalisesti metsään.

Sitä saa, mitä tilaa

Jos kokemusta menestykseen johtavien polkujen kulkemisesta omaavia ei kuunnella, ei kannata ihmetellä pokaalien puutetta ja pankkitilin negatiivista saldoa. Wanhoilla jermuilla on moraalinen velvollisuus ärähtää tarvittaessa julkisesti. Vaikka sitten ”kivan kaverin” maineen menettämisen uhalla.

En malta olla lainaamatta yhtä kaikkien aikojen Tepsiläisistä, kunniajäsentämme Rauno Sjöroosia ja hänen lausumaansa TPS:n satavuotishistoriikissa;

 TPS-jääkiekon suuria menestysvuosia tekemässä ollut Rauno Sjöroos on turhautunut arvioidessaan kautta 2020-2021 edeltäneitä vuosia. ”Fokus on mennyt vääriin asioihin, on värivaloja ja on sitä sekä tätä, mutta jäällä C-luokan orkesteri. Ihmiset eivät tule katsomaan menestymätöntä joukkuetta. He tulevat katsomaan pelitapahtumaa, eivät jotain muuta. Muualla yleisömäärät ovat nousseet, meillä radikaalisti laskeneet. Jos myydään joukkuetta, miksi siihen ei panosteta? On se ja sama, millaisia ravintoloita ja muita oheisjuttuja meillä on, jos peli ei kulje. Puolen miljoonan lisäpanostus joukkueeseen toisi rahat takaisin moninkertaisesti, kun tulisi menestystä. Viime vuodet olemme panostaneet kaikkeen muuhun kuin jääkiekkotuotteeseen. Talossa ei ole kunnon isäntää, joka ymmärtäisi, miten urheiluseura toimii. Tämä on viihdeteollisuutta, mutta jos peli on huonoa, on 20-50 euroa lipuista iso raha.”

M.O.T.

Valitut esimerkit ovat nyt jääkiekkotaustaisia. Niitä löytyisi varmaan jalkapallostakin. Vastaavat asiantuntijat ovat missä tahansa seurassa ja lajissa harvassa. Sanoma on, että tämän tason ammattilaisia kannattaa kuunnella. Ei heillä ole tarvetta päteä kenenkään silmissä. He kun ovat kannuksensa jo ajat sitten ansainneet. Tarkoitus onkin ottaa tässä esimerkein valottaen kantaa avoimen keskustelukulttuurin ja kokemuksen arvostamisen puolesta, ei yksittäiseen asiaan. Toivottavasti eri lajiemme legendat jaksavat edelleen välittää seurasta ja kommentoida julkisestikin maailman menoa.

Eero Wallin