Eurooppalaisen jalkapallon murros kuluttajan vinkkelistä

Jalkapallon suurseurat räjäyttivät pommin kertoessaan uuden eurooppalaisen Superliigan perustamisesta. Kermat päältä ilman isompaa vastiketta kuorimaan tottuneet UEFA ja FIFA tietysti raivostuivat saaden tuekseen idealistiset toimittajat, ynnä halpoja irtopisteitä keräämään erikoistuneet poliitikot. Entä missä mennään kuluttajan vinkkelistä? Onko realismilla sijaa, kun lajia elämää suurempana pitävät vaikuttajat kalistelevat sapeleitaan mediassa ja kabineteissa?

Kotonani näkyvät Euroopan parhaita jalkapallosarjoja näyttävät maksukanavat. Ne näyttävät kuningaspeliä määrällisesti jopa kyllästymiseen saakka. Laadullisesti ei samaa ongelmaa valitettavasti ole. Miten siis suhtautua nyt ilmoitettuun uuteen tulokkaaseen urheiluviihteen suurkuluttajana? Olen oppinut hyvin valikoivaksi urheilullisin perustein. Tiheällä kammalla seuraan Espanjan kolmea suurta. Lisäksi Manchesterin porukoita ja Liverpoolia. Bayernia, sekä tietysti valikoiden Champions Liigaa. Serie A on jäänyt vähemmälle ja yhden joukkueen Ranskan liiga lähes ilman. Keskityn siis monen muun tavoin laatuun, tai ainakin yritän niin tehdä.

Rahat tai henki!

Miettiikö kukaan isojen seurojen ulkopuolella, ketkä viimekädessä lystin maksavat, ja mikä tärkeintä, rahat tienaavat? Ymmärrän mainiosti näiden suurseurojen kapinan. FIFA ja UEFA ovat osoittautuneet varsinaisiksi korruption pesiksi. Itse itseään ruokkiviksi järjestelmiksi, joissa hyvät veljet toisilleen ja suosikeilleen muiden tekemää rahaa jakavat. Ei ole mikään ihme, että nuo lopulta harvat seurat, joiden pelit ihan oikeasti suurta maksavaa yleisöä kiinnostavat haluavat uusjaon. Käsi sydämelle. Kuinka monella on kiinnostusta nykyisen Mestarien Liigan lohkovaiheen usein jo pari kierrosta ennen päätöstä merkityksettömiin ja lähtökohtaisesti epätasaisiin peleihin? Eikö olisi Champions Leaguen arvon mukaista tehdä siitä todellinen huippusarja?

Entä sitten Valioliigan, La Ligan tai Serie A:n kiinnostavuus ilman suurimmat tähdet omaavia seuroja? Valistunut veikkaus on, että korttitalo romahtaisi nopeasti. Tai MM-kisat ilman Messiä, Ronaldoa, Kanea tai Ramosia? Entä Espanja ilman Real Madridin ja Barcan tähtiä? Tuskin sellaisia ”maailmanmestaruuskisoja” kukaan ihan vakavissaan haluaa nähdä. Kannattaisiko miettiä arvostukset uudelleen siellä keskusjärjestöjen norsunluutorneissa? Istukaa vaikka niiden paksujen setelitukkojen päällä, niin näette paremmin ikkunasta ulos!

TV-sopimukset ja yleinen kiinnostavuus

Jalkapallon markkina-arvo perustuu ”isojen setelien osalta” suurseurojen kansainväliseen suosioon. Näiden jatkuva menestys taas kirkkaimpien tähtien ylivertaiseen taitoon, joka hurmaa massat, joita seuraavat sponsorit mahdollistaen osaltaan älyvapaat pelaajapalkkiot. Olen viimeinen aliarvostamaan perinteitä, mutta paikallisella oman paikkakunnan ylpeydellä on kaikkialla oma paikkansa sillä tasolla, johon rahkeet riittävät. Kylmä realismi lyö tässä jalkapalloromantiikkaa korville. Kaikkea kaikille ei vaan valitettavasti onnistu niin kauan kuin ilmaisia lounaita ei ole.

Keskusjärjestöjen touhu kuulostaa lähinnä kiristykseltä ja riidan loppunäytös nähdään todennäköisesti oikeudessa. Joko jatkatte rahan tuottamista systeemille, tai päädytte ulos sarjasta! Fanit maksavat osan lystistä, mutta keiden fanit ja kenelle? Ilman syvät taskut omaavia omistajia ei yhtälö silti joka paikassa toimi. Ikiaikainen viisaus on, että asiakas on aina oikeassa. Kuka ostaa kalliit katseluoikeudet nähdäkseen Sheffield United-Fulham –matsin?  Entä samaan aikaan naapurikanavalta tulevan El Clasicon? Niinpä.

UEFA:n ja huippuseurojen moderni pakkoavioliitto

Minulla on yhtenä kanavapakettien tilaajana ja sitä kautta lystin maksajana oma lehmä ojassa. En halua maksaa turhasta. Sen sijaan haluan rahaani vastaan kiinnostavaa katsottavaa. Mekkala on noussut, kun tuotot järjestöille ja kansallisille liigoille takovat muutamat seurat ovat syystä avanneet suunsa. Ja kuten aina, suurimman porun päästävät käsi pitkänä toisten siivellä elävät, sekä erilaiset idealistit. Siinä eivät paljon järkisyyt, saati oikeudenmukaisuus paina! Se kun tarkoittaisi, että saat ainoastaan sen mitä ansaitset.

Osaamisella saa menestystä ja taloudellinen voitto seuraa yleensä sen mukana. Tuskinpa kukaan vastustaisi tasokkaiden tulokkaiden liittymistä ”kultapossukerhoon”. Siellä on vuosittain paikka perustajajäsenten lisäksi tiedossa viidelle muutenkin. Omat asiat kuntoon ja mukaan vaan, kun rahkeet riittävät! Kateus ei riitä syyksi torpata kehitystä. En löydä ainuttakaan syytä vastustaa tasokkaamman jalkapallon ehdottoman huippusarjan syntymistä. Olen urheilun suurkuluttajana osaltani valmis maksamaan nähdäkseni näitä pelejä, joissa jokainen matsi on tapaus, ja pelipäivä juhlapäivä.

Tervetuloa, uusi Superliiga!

Eero Wallin