NHL ja Tepsiläiset kävivät kansankodissa

Tasokasta jääkiekkoa ja kaupungin hyvin toimiva infra. Hotellin palvelu ulkoistettu niin kauas, ettei sitä vuorokaudessa löytynyt. Päivällinen ravintolan kellarissa ilman pelkoa asiakaspalvelusta täälläkään. Tervetuloa Tukholmaan viihtymään! Ainakin tunnelbana toimii.

Kokoonnuimme sovitusti Silja Linen terminaalissa perjantai-iltana vain huomataksemme, että kaikki valtakunnan toivot lastattaisi kassamme samaan laivaan. Korkeakoulu– ja muitakin elämän opiskelijoita piisasi, eivätkä tavat olleet rapiassa kolmessakymmenessä vuodessa juuri muuttuneet. Parempaa ei siis ole luvassa nytkään uuden sukupolven myötä nuorison todistettua käytöksellään evoluutioteorian lirumlarumiksi.

Pääsimme tuota älyn ja älämölön tsunamia pakoon pelastautumalla viime hetkellä tasokkaaseen Happy Lobster –ravintolaan, johon mekkala ei yltänyt. Illallinen sinänsä oli vallan mainio jäsen Timon pitäessä ansiokkaasti huolta verbaalisesta viihteestä. Osa porukasta vetäytyi tämän jälkeen viisaan lepoon toisten ottaessa ilon irti laivan baareissa.

Tärkeintä ei ole päämäärä vaan liike, sano Manu

Tukholmassa vallitsi pimeys laivan saapuessa Värtanille kello 06.10 pelipäivän aamuna. Tunnelman täydensi vielä se, että DNA:n liittymä ei suostunut toimimaan. Niinpä matkanjohtaja suunnisti vauhdilla Ariadneen odottamaan seuruetta, joka hetken päästä rantautuikin respan tiskille. Osa porukasta sai huoneen heti, mutta toisten odotus venyi lähelle kolmea. Huoneita ei tietenkään voinut jakaa asiakkaille sitä mukaa kun niitä saatiin siivotuksi! Onneksi aamupalan sai sentään viivytyksettä.

Lähdimme erinäisten vaiheiden jälkeen kulkemaan hanhenmarssia kohti Gärdetin läheistä metroasemaa. Erinomainen järjestelmä osoitti taas toimivuutensa ja löysimme itsemme tuota pikaa Gamla Stanista. Paikka on täynnä erilaisia pieniä ja tunnelmallisia ravintoloita.  Lauantain kunniaksi vapaat pöydät olivat harvassa ja seurueemme koko asetti vielä omat rajoitteensa.

Lopulta meidät ohjattiin ravintola Santa Claran kellariin, jossa kuppiloitsija ilmoitti lyhyen ja ytimekkään ruokalistan. Ottakaa se wiener schnitzel tai olkaa ilman, oli homman nimi. Kun pelin alkuun oli enää rapia tunti, ei nirsoiluun ollut aikaa. Jäsen Jari ilmoitti sulosointuisella tenorillaan eriävän mielipiteensä folkhemmetin alkoholipolitiikasta, mutta hävisi väännön tarjoilijalle 1-0 rankkareilla. Svea-mamman ottolapseksi ruvennut jäsen Asko liittyi myös iloksemme seuraan ja näine hyvinemme suunnistimme ravittuina paikallisoppaan johdolla kohti isoa golfpalloa.

Tähtiä kaukalossa ja katsomossa

Pääsimme sisään halliin tultuamme ovella kopeloiduiksi. Kun keneltäkään ei löytynyt mitään Sisu-askia vahvempaa, meidät laskettiin armollisesti sisään vuoden 1995 MM-areenalle. Ottelun ympärillä pyöri melkoinen sirkus, eivätkä kaukalon tapahtumat pettäneet. Kovat syötöt napsahtelivat lapaan ja mailalla hakkaaminen loisti poissaolollaan. Oma sankarimme Mikko Rantanen sai paljon peliaikaa häneen panostetaan selkeästi tulevaisuutta silmällä pitäen. Ensi kerralla sitten saa laittaa tyhjistä sisään, kiitos!

Ruotsalaisilla oli useampi Local Hero matkassa niin kaukalossa kuin katsomossakin. Coloradon Gabriel Landeskog keräsi aplodit siinä kun komean maalin tehnyt Ottawan Johnny Oduyakin. Kentän ehdoton kuningas oli kuitenkin huikea Erik Karlsson, jonka liikkuminen ja pelikäsitys ovat taidetta. Lehtereillä näkyi eilisen ja edellispäivän supertähtiä Niklas Lidströmistä Peter Forsbergiin ja Mats Sundiniin asti. Myös Senators -ikoni Daniel Alfredsson oli itseoikeutetusti paikalla. Ottelun vei Ottawa maalein 4-3.

Päivä Tukholmassa ja yö laivalla

Sunnuntai valkeni lyijynharmaana yhdessä pisimpään Senatorsin voittoa juhlineiden kanssa. Tapsa ja Tiina matkasivat kotiin jo aamulla, joten ryhmämme kutistui kahdella. Meillä oli päivä aikaa Tukholmassa ja osa porukasta lähtikin kaupungille hotelli Ariadnen monipuolisen aamiaisen voimalla. Treffit olivat sitten taas Siljan terminaalissa, jossa matkanjohtaja jakoi ryhmälle maihinnousukortit ja mellanölinä starkölin hinnalla kaupatut nästanöl -laadun paikalliset virvoitusjuomat.

Kaislakiitäjään päästyämme sauna ja poreamme olivat kovaa valuuttaa siinä kuin muutoin vähiin reissulla jääneet unetkin. Kaikenlaista tapahtui vielä ennen saapummistamme Turkuun. Mainittakoon vain, että jäsen Anne aiheutti erikkarlsonmaisella liikkumisellaan yökerhon tanssilattialla skonelaiselle tanssinopettajalle elinikäisen trauman. Toisten varpaankynnet kokivat muuten vaan kovia, mutta hauskaa oli kaikilla yleisesti ja yhtäläisesti.

Kiitos taas kaikille turkasen mukavasta seurasta

EW