Mission Istanbul Accomplished

Jos joskus on jalkapallomatka vaatinut onnistuakseen pieniä ihmeitä, on Tepsiläisten futisreissu itäisille maille Istanbuliin malliesimerkki tästä. Monet varoittelivat, että Turkin Liigan ottelulippuja on liki mahdotonta hankkia Passolig card –säännön vuoksi. Oikeassa olivat, mutta läpi mentiin silti siitäkin ansasta.

Iskuryhmämme kokoontui perjantai-aamuna Helsinki-Vantaan kentällä suuntana Istanbul ja tehtävänä käydä katsomassa Turkin jalkapalloliigan ottelu Fenerbahce SK – Caykur Rizesbor. Turkish Airlines lennätti meidät Istanbuliin mukavasti suoralla lennolla vajaassa kolmessa tunnissa. Vastassa oli sovitusti kuljettaja nimikyltti kädessään. Hänen kyydissään pääsimme Atatürkin lentokentältä hotelliin.

Majoituimme muutaman sadan metrin päässä Taxim-aukiolta sijaitsevaan viiden tähden The Elysium Istanbul MGallery –hotelliin. Fasiliteetit olivat kunnossa ja osa porukasta tutustui jo tulopäivänä spa-osaston ihmeelliseen maailmaan. Ensin kuitenkin matkatavarat huoneisiin, infotilaisuus tervetuliaisrakien kera ja olimme matkalla kaupungin sydämeen. Erilaisista levottomuuksista uutiskuvista tuttu Taximin aukio oli yllättävän hiljainen sinne saapuessamme. Aikamme menoa ja meininkiä ihmeteltyämme katsoimme parhaaksi ravita itsemme paikalliseen tapaan lampaalla & kanalla ja vetäytyä viisaan lepoon.

Lauantai valkeni lumisena… tai ainakin talojen katot olivat valkoisina lumihahtuvista.  Lähdimme aamiaisen jälkimainingeissa tutustumaan keskustan tarjontaan. Efesin olut todettiin suorastaan keskinkertaiseksi. Paikallisten keittotaidot vaihtelivat kuppilakohtaisesti välttävästä kiitettävään, eikä niistä voinut vetää johtopäätöksiä ravitsemusliikkeen ulkoasun perusteella. Kaikki lampaat eivät olleet nytkään lautasella, vaan matkanjohtaja haki yhden laumasta eksyneen Taximin aukiolta. Jos joku on tuolla perskohtaisesti joskus käynyt, hän voi vain itse kuvitella tehtävän haastavuutta ehtoolla pimeässä. Tästäkin kuitenkin selvittiin.

Sunnuntai oli sitten pyhitetty jalkapallolle. Tai ainakin pääsylippujen hankkimiselle. Itäisen maan viisaat miehet kun ovat saaneet päähänsä, että jalkapalloturistin tulee Turkissa tuskaa tunteman ja niin myös tapahtui henkisellä tasolla.  Meidät haettiin hotellilta sovitun mukaisesti kello 11.00 ja olimme suunnitelleet tekevämme ja näkevämme vaikka mitä ennen kello 16.00 alkavaa peliä. Toisin kävi.  Päästyämme vallan sujuvasti Şükrü Saracoğlu Stadiumille Istanbulin Aasian puoleiseen osaan, alkoi kaikkien aikojen lippushow a’ la Turkin Jalkapalloliitto. Otteluliput ostetaan ainoastaan Passoliq cardilla, siis paikallisen yksittäisen pankin pankkikortilla. Niinpä sellainen pitää siis hankkia. Suomesta asia ei onnistunut, eikä se osoittautunut helpoksi paikallisillekaan edes paikanpäällä.

Meidät siis vietiin ryhmänä lippumyymälänä toimivaan parakkiin. Siellä meiltä kerättiin passit, joiden kuva-aukeamasta otettiin (uudestaan, lähetettiin pyynnöstä seuralla jo kuukausia sitten) valokuvat. Kohtuullista 21 Turkin liiran kustannusta vastaan saimme siis tuon välttämättömän dokumentin… tai ainakin luulimme niin. Seuraavaksi noille Passolig cardeille piti sitten ladata rahaa lippujen ostamista varten. Näin myös tapahtui ja taas luulimme asian olevan vihdoin kunnossa. Nyt meidät vietiin stadionin eteistiloihin odottelemaan korttiemme valmistumista. Niihin kun piti saada jokaisen kuva ja tiedot. Noin tunnin patsastelun jälkeen äärimmäisen ystävällinen virkailija saapui passit kädessään, mutta kaivatuista Passo-pankin korteista ei siis vieläkään mitään käryä. Vielä puoli tuntia ja kortit saapuivat vihdoin. Nyt piti vielä rekisteröityä internetissä seuran faniksi, jotta kortit voitiin luovuttaa meille. Kun tämäkin episodi oli ohi, oli noin kaksi ja puoli tuntia kulunut. Nyt meillä oli Passolig card ja pääsyliput, mutta ihan muuhun kaavailtu päiväohjelma oli vaihtunut varsinaiseen lippu-show’hun.

Sanottakoon, että saimme osaksemme äärimmäistä ystävällisyyttä Fenerbahcen seuran kaikkien toimijoiden taholta ja he mahdollistivat vieraanvaraisuudellaan sen, että saimme tarpeelliset dokumentit ennen peliä. Heille siis yksiselitteisesti iso kiitos! En silti suosittele moista sirkusta kenellekään.

Itse peli ei sitten isompia tunteita herättänyt. Kentällä temmelsi enemmän innokkaita kuin älykkäitä pelaajia ja yritys oli taitoa suuremmassa roolissa. Fernandao vei Fenerin pilkuilta jo 2-0 johtoon ennen kuin Rizesborin Sylvestre maalasi taululle 2-1 -kavennuksen. Ison innostuksen sai yleisössä aikaan myös vanhan sotaratsu Robin van Persien tulo kentälle 73 minuutilla. Kotijoukkue vei siis sarjapisteet äänekkään yleisön riemuksi maalein 2-1. Näin se Sulttaanin hattutemppukin selvisi – kolme rankkarimaalia yhdessä pelissä. Annelle iso kiitos suunnistustaidoista stadionilta autolle. Johtaja se on harhaanjohtajakin, sen pituinen se matkanjohtajan olemattomasta suuntavaistosta.

Maanantaina meitä oltiin hakemassa hotellista kello 10.30. Kuljetus lentokentälle toimi moitteetta, kuten muukin palvelu matkallamme. Kaikkiaan Istanbul jätti itsestään erittäin positiivisen kuvan. Ihmiset olivat ystävällisiä ja sovitut palvelut toimivat täsmällisesti ajallaan. Tällä kertaa kukaan ei tullut taksikuskien, eikä taskuvarkaiden ryöstämäksi, joten matkan saldo on suorastaan erinomainen.

Kiitos kaikille mukana olleille erinomaisesta matkaseurasta!

Eero Wallin
matkanjohtaja