Jääkiekon Liiga-kausi päättyi eilen Turun osalta TPS:n karvaaseen finaalitappioon Tapparalle. Rehdit onnittelut heille Suomen mestaruudesta. Ottelusarjan tulos 4-1 ei jätä jossiteltavaa. Kiitos omalle joukkueellemme hienosta kaudesta, vaikka toinen peräkkäinen hävitty finaalisarja pahasti miestä syökin.
En tohdi onnitella joukkuetta hopeasta. Ei se hopea tappiota vihaavalle urheilijalle miksikään kirkastu. Muuttuu ajanmittaan muistoiksi, mutta vahva etikan maku jää silloinkin. Kysykää vaikka kevään 1985 hienon finaalijoukkueemme pelaajilta!
Kullan ja hopean ero kun on suoraan voiton ja tappion kuva. Se konkretisoituu voittajien rajattomaan riemuun jo jäällä ja koko seurayhteisön villitseviin torijuhliin, jonka vastakohta on hävinneiden isojen miesten itkuiset silmät ja yksinäinen paluu bussilla viimeistä kertaa sen kauden joukkueen kanssa pimeälle kotihallille.
Mene siinä ”onnittelemaan” hopeasta, niin saat ansaitsemasi vastauksen.
Edelleen, kiitos koko joukkueelle ja organisaatiolle hienosta kaudesta. Ilahduttava osa tässä on, että TPS on selvästi ottanut askeleita oikeaan suuntaan toisen perättäisen finaalikevään myötä.
Ensi vuonna sitten päätyyn asti ja torille onniteltavaksi!
Eero Wallin