Kehitys kehittyy… kyl niim pal kärssi saa!

Ajan hengen mukaiset tekniset ja lajikohtaiset, peliä sisältäpäin muuttavat uudistukset puhuttavat aina aikansa, kunnes niihin turrutaan ja ne tuntuvat olleen läsnä aina. Urheilutapahtumia muokkaavat markkinaehtoiset uudistukset ovat oma lukunsa. Ne ovat muuttaneet urheilun kuvaa ehkä kaikkein eniten sen muututtua peruuttamattomasti urheilijoiden paremmuutta mittavasta toiminnasta ensisijaisesti viihdeteollisuuden osaksi.

Henkiset mannerlaatat liikkuivat vuosituhannen vaihteessa, kun englantilaisille pyhä vanha Wembley purettiin. Vuoden 1948 Lontoon Olympialaisten päänäyttämö ja stadion, jolla pelattiin vuoden 1966 MM-finaali sai mennä uuden tieltä. Jos tämä on mahdollista perinteiden luvatussa maassa, ei mikään muukaan muutos missään ole mahdoton.

Muutos ei ole edistyksen synonyymi, vaikka sen edellytys onkin. Ehjää ei kannattaisi kuitenkaan yrittää väkisin korjata vain muutoksen vuoksi. Yleisellä tasolla puhuttaessa urheilukilpailuista on tehty monipuolisia sirkustapahtumia niiden sisällön kustannuksella eri lajien kilpaillessa massojen ja mainostajien euroista. Oheistoiminnot tuntuvat usein olevan itse tuotetta tärkeämpiä tapahtuman järjestäjälle. Merkittävä osa katteesta kun revitään sieltä.

Tarjolla on näin helppo ratkaisu ns. modernille ihmiselle, joka on tottunut saamaan kaiken heti mieluiten ilman omaa vaivannäköä ja löytää totuutensa iltapäivälehtien sivuilta. Jopa kaltaiseni normaalitylsät hoksottimet omaavat ovat asian rekisteröineet ajat sitten kuka milläkin johtopäätöksin. Koskahan fiksut merkonomi Huikkaset kehittävät valmiiksi pureskellun pitsan, joka tuodaan servietin, vessapaperin ja bajamajan jonotusnumeron kera omalle paikalle tapahtuman alkaessa?!

VAR loistava uudistus

Mielestäni paras omia suosikkilajejani koskeva uudistus pitkään aikaan on isot  ratkaisevissa tilanteissa tulevat virhetuomiot tehokkaasti karsiva jalkapallon  VAR -järjestelmä ( Video Assistant Referee ). Lajiänkyrät tietysti murisevat pelin hidastumisesta ja siitä, että osa pelin viehätystä on sen samankaltaisuus kaikkialla. Itse en löydä virheratkaisuissa mitään myönteistä, vaikka niitä globaalisti tehtäisikin. Peliäkin saa nopeutettua antamalla tuomareille aseet lajiin pesiytynyttä ajanpeluuta ja turhaa kieriskelyä vastaan. Ja harvassa paikassa noita isoja stadioneitakaan lopulta on. Palloa potkitaan yhtälailla hiekkakentällä Afrikan taivaan alla ihan samalla riemulla.

Jääkiekossa keskiviivan paitsion, eli kahdenviivan syötön poistaminen säännöistä joskus vuosituhannen vaihteessa oli mielestäni lopulta erinomainen uudistus, vaikka se muuttikin lajin luonnetta huomattavasti. Sen sijaan keskialueen kutistaminen lähes olemattomaksi alleviivaa jääkiekon muuttumista korostetusti maalintekopeliksi kokonaisuuden kustannuksella. Keskialue tulisi ylittää mahdollisimman nopeasti pelillisistä, ei markkinoinnillisista syistä. Tällä taas on selkeä funktio aiemmin viittaamaani kärsivällisyyden puutteeseen yleisellä tasolla yhteiskunnassa. Taidon käsitteen sisältö muuttuu tietysti pelin muuttumisen myötä, kun kentällä tarvitaan erilaista ajattelua ja osaamista vastustajan voittamiseksi.

Markkinamiesten leikkikenttä

Oikeastaan tämä vuodatus sai alkunsa katsoessani maastohiihdon MM-kisojen ohjelmaa.  Erilaiset anteeksi vaan… kovasti keinotekoiselta maistuvat lajikombot hyppäävät heti silmille. Kun tälle tielle on lähdetty, ei rajaa näy. Viihdykettä saadaan lisää ilman isompaa sisältöä. Onhan noita mukavaa katsella, mutta sinänsä taatusti kovaa henkistä kanttia ja fysiikkaa vaativien lajien arvostus on ainakin osaltani niin ja näin. Yhdistetyn henkilökohtaisen kilpailun tai viidenkympin olympiavoittajan muistan vielä vuosien päästä. Sen sijaan mäkihypyn sekajoukkuekilpailun tai yhdistetyn joukkuesprintin maailmanmestareita voi joutua kaivelemaan Googlesta hiukan pidempään. Sellaisetkin Seefeldissä kohta kruunataan.


Eero Wallin

puheenjohtaja
Tepsiläiset ry