Matkanjohtajana toiminut klubiemomme Niina Wallin löysi odotetusti laumansa varttia ennen junan lähtöä Turun rautatieaseman baarista, jossa myös matkalippujen jako tapahtui. Osa porukasta tarvitsi ja sai äidillisiä ohjeita eksoottista junamatkaa varten. Iloinen retkueemme herätti ansaittua huomiota myös junassa. Kanssamatkustajat kun olivat kovasti vakavia meihin verrattuna. Syykin selvisi. He kun joutuivat jatkamaan matkaansa Tampereelle.
Toinen jäsen Annen TPS Shopista hankkimista hienoista TPS-korvakoruista irtosi kiitos kantajansa eläväisen riekkumisen kesken junamatkan. Kovia kokeneen riipuksen pelättiin jo hävinneen lopullisesti, ennen kuin se löytyi rouvan hupusta. Parempi puolisko, jäsen Kooki epäili sieltä löytyvän tarkemmassa syynissä kesällä kadonneen virvelin lisäksi vähintäänkin laatikollinen Rapalan vaappuja.
Ylipäätuomarina toimi jo perinteisesti ja itseoikeutetusti TPS Keilaajat ry:n puheenjohtaja Seppo Virkkala. Jäsen Seppo tosin huomautti allekirjoittanutta epäurheilijamaisesta käytöksestä, sillä kesken alkuseremonioiden lanseerattu erikoispalkinto Parhaasta Tuuletuksesta pakotti ylipäätuomarin seuraamaan herkeämättä tapahtumia radalla. Allekirjoittanut ei luvannut parantaa tapojaan nuhteista huolimatta.
Naisten sarjan voitti tänä vuonna Anne Karnakoski parhaan tuloksen ollessa 167 miesten sarjan mestaruuden ja Olavin Krouvin 50 euron lahjakortin mennessä Jarmo Harjunmaalle tuloksella 184. Jäsen Annen vauhdikas päivä jatkui naisten sarjan Olkun voittolahjakortin kadottua mystisesti matkan aikana. Takin hupun tutkiminen oli tätä kirjoitettaessa vielä vaiheessa, joten toivoa löytymisestä on.
Edellisen kahden kauden miesten mestarimme Rauno Järvinen ei tällä kertaa menestynyt kummassakaan sarjassa. Liekö syynä doping vai sen puute!? Parhaan tuuletuksen palkintona olleen virvoitusjuoman voitti Eija Kärkäs. Sydämelliset onnittelut voittajille.
Erikseen kiitoksin mainittakoon TPS Keilaajien lahjoittamat hienot palkintolautaset upeine kaiverruksineen.
Ärjyt Wanhat Äijät, eli ennen kisaa tai sen aikana syystä tai toisesta diskatut tai muuten vaan förpiiskatut kokoontuivat hallin baarissa, josta oli esteetön näkymä radoille. Ylipäätuomarin tuolin suunta jo selvisikin, mutta kunniajäsen Lasse ja allekirjoittanut saivat pehmustetut istuimet ja mainion palvelun katsekontaktin pelatessa tiskille.
Hienosti toimineet järjestelyt huipentuivat jetsulleen ajallaan tulleen kuljetuksen hoitaessa meidät rautatieasemalle. Sama meno jatkui sitten junavaunussa. Tällä kertaa kanssamatkustajat osallistuivat ilonpitoon osan kerrottua tulevansa Oulusta ja saapuvansa vihdoin sivistykseen pitkän kilkuttelun jälkeen.
Hauska jäynä jäi toteuttamatta parin vanhemman herrasmiehen otettua torkut ennen junan saapumista Turkuun. Ensi kerralla emme herätä nukkuvia, vaan saavat lähteä paluupostina Tampesterin suuntaan ilman viisumia ja paikallista valuuttaa.
Tällasta siis tällä kertaa ja ens vuonna uudestaan!
EW