Paita tai viiri kattoon – koska ja kenen?

HC TPS jäädytti viime lauantaina Jukka Vilanderin pelinumeron #12, ja nosti hänen pelipaitansa muiden saman kunniaosoituksen saaneiden joukkoon Gatorade Centerin kattoon. Suurin pelaajalle annettava huomionosoitus oli vähintäänkin oikeaan osunut. Valmentaja Hannu Jortikan viiri nostettiin kattoon muutama viikko sitten. Olemme varmasti kaikki yhtä mieltä siitä, että molempien TPS-legendojen ansiot ovat heittämällä riittävät. Kysymys kuuluukin, pitäisikö pelaajien lisäksi myös muita joukkueen jäseniä huomioida tällä tavalla? Kun ratkaisu on tehty, tulee minusta valitulla tiellä edetä loogisesti kokonaiskuva hahmottaen.

TPS Hockey Hall of Fameen nimeäminen on isossa kuvassa mielestäni hieno tapa hoitaa asia. On syytä olla tarkkana, että tämä kunnianosoitus ei kärsi inflaatiota. Rima on pidetty erittäin korkealla pelinumeron jäädyttämisen suhteen ja hyvä niin. 1990-luvun menestysputkesta saattaa hyvinkin putkahtaa vielä seuraava valinta. Pidemmällä sihdillä muuan luottopakki Vasaramäestä numerolla #2 tulee ensimmäisenä mieleen harkinnan arvoisena vaihtoehtona. Muutoin Ville Vahalahti #28 on valistunut veikkaus. Sille, että pelinumerolla on pelannut välillä toinen pelaaja ennen sen jäädyttämistä ei ole mielestäni lopulta oleellista, vaikka se hienointa suoraan olisikin.

Henkilökohtaiset kunniaviirit – kuus… eiku yhdeksän mestaruut, hei!

Hannu Jortikan kanssa samaan raskaaseen sarjaan on luettava maalivahtivalmentaja Urpo Ylönen. Entä yhdeksän SM-kullan ja kahden Euroopan mestaruuden huoltajalegenda Hannu Äyräs? Ja niin ikään yhdeksän Suomen mestaruutta, kaksi EM-kultaa, sekä nuorten ja aikuisten maailmamestaruuden TPS:n ja Suomen maajoukkueen lääkärinä voittanut Juhani Ikonen? Jussin 29 arvokisamitalia lienee alallaan ennätys. Hän toimi TPS:n joukkueen pidettynä lääkärinä 1983-2018. Tässä valitsijoille purtavaa.

Vladimir Jursinov on kokonaan oma lukunsa. Ansiot ovat täysin kiistattomat paitsi TPS:lle, myös koko Suomen jääkiekolle. Sanomattakin on selvää, että tässä maailmantilanteessa ei ole keskustelulle hänen osaltaan oikea aika.

Viimeinen, vaan ei vähäisin

Otan vielä esiin viimeisenä omassa kirjanpidossani kaikkein kovimman nimen. Ja totta – hän ei ollut sen paremmin pelaaja, valmentaja kuin huoltaja tai lääkärikään. Ilman Hannu Ansasta emme edes keskustelisi tämän tason miellyttävästä ”ongelmasta”. Turkuhalli, Elysee Areena, Typhoon tai Gatorade Center. Kaikilla nimillä on kutsuttu Ison-Hannun monumenttia. Ilman hänen panostaan kun koko pytinkiä ei edes olisi, ja turkulaisen kiekkoilun rakettimainen nousu tässä laajuudessa kaikkine kerrannaisvaikutuksineen olisi todennäköisesti jäänyt toteutumatta.

Minusta kunniaviiri ei ole Ison-Hannun osalle oikea ratkaisu, mutta arvolleen sopivan kunnianosoituksen TPS:n suuruuden todellinen pääarkkitehti muiden mukana ansaitsisi.

Eero Wallin