Vanhan rakkaan kilpakumppaniemme, Helsingin Jokerien värikäs KHL-vaellus jatkuu venäläis-suomalaisten osakkaiden myytyä osuutensa seuran taustayhtiöstä Harry Harkimolle. Osakkeet päätyivät Harkimon kautta kiekkolegenda Jari Kurrille nopeammin kuin muste ehti kauppasopimuksessa kuivua. Seuran sanottiin olevan vapaa omistus- ja rahoituspohjasta johtuvasta imagohaitasta, sekä EU:n taloudellisten pakotteiden tuomista käytännön ongelmista. Vaan kuinkas sitten kävikään…?
Ainakaan minulla ei ole tietoa suuresti jääkiekkoilijana arvostamani Jari Kurrin talous- tai mediaosaamisesta. Aloitus ei ollut paras mahdollinen Kurrin mainostaman suomalaisen yhteistyökumppanin todellisen taustan paljastuttua – yllätys, yllätys – venäläiseksi. Uusi omistaja vielä alleviivasi ensi töikseen venäläisrahoituksen päättymistä. Laitahyökkääjän tai edes sentterin koulutuksella ei pätevöidytä ylimpään liikkeenjohdolliseen päätöksentekoon.
Ei tosin tarvitsekaan, sillä ruplat vaihtuvat nyt kätevästi euroiksi ilman huolta pakotteista Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n sponsoroinnin kautta. Ja omistajanahan häärii siellä venäläinen miljardööri ja oligarkki Vladimir Potanin. Seuran taustayhtiön taloudellinen voitto tai edes nollatulos eivät ole realismia, mutta niin ei tässä kuviossa tarvitsekaan olla. Kaikki on mietitty valmiiksi keulakuvana patsastelevan Kurrin puolesta. Kuten kaikkialla muuallakin, päätökset tehdään varmuudella siellä, mistä rahat tulevat. Just follow the Money! Kreml kiittää ja kuittaa. Valta se on siis Harjavaltakin!
Yleisen käsityksen mukaan KHL on erittäin vahvasti keinotekoinen, Venäjän presidentti Putinin mahtikäskyllä oligarkkien taloudellisesta tekohengityksestä syntynyt, ja siitä elävä sarja. Uutisia seurakonkursseista, rästiin jääneistä palkoista ja yleensäkin talousvaikeuksista on vuosien saatossa riittänyt. Samoin mielivaltaisesta toiminnasta ihan tavallisessa arjessa.
Jokerit pelaa kotiottelunsa Putinin lähipiiriin kuuluvan venäläis-suomalaisen miljardööri Gennadi Timchenkon suureksi osaksi omistamassa Hartwall Areenassa, jonka taustayhtiön äänivaltaa hän suvereenisti käyttää.
Halliyhtiö on siis edelleen samassa talutusnuorassa, joka on mediassa katsottu Venäjä-pakotteiden myötä imago-ongelman aiheuttajiksi. Ja päätyikö Jokerit KHL:n yleensäkään minkään muun syyn takia, kuin että se ei tappiollisena busineksena mennyt suomalaisille kaupaksi? Itänaapurissa kauppa nähtiin strategisena laajenemisena, josta kannatti jopa ( heidän mittapuullaan vähän ) maksaa.
Raskaasti tappiollisen seuran pyörittäminen on taloudellisesti äärimmäisen riskialtista puuhaa, joka vaatii omistajiltaan isoa sydäntä ja/tai paljon ylimääräistä rahaa. Se tiedetään täällä Turussakin, joten naapurin kivittämiseen ei ole siltä osin varaa, eikä haluja. Se ei silti estä toteamasta tosiasioita – puolin eikä toisin. HC TPS Turku Oy olisi ajat sitten pannut lapun luukulle ilman nykyisiä pääomistajiaan. Mikolle ja Ilkalle lämmin kiitos siitä, että Turussa pelataan edelleen – kaikesta huolimatta.
Miksi sitten tämä kirjoitus naapurin asioista? Tiedän monen kaipaavan aidosti aikoja, jolloin päätökset tehtiin urheilullisin ja taloudellisin perustein. Helsingissä kaivataan paikallispelejä ja Turussa ja Tampereella kovaa vastustajaa, joka täytti hallit. Niitä pelejä odotettiin. Liiga menetti valtavasti Jokerien lähdön myötä ja se näkyy kiistatta otteluiden tasossa. Näin nuo päätökset vaikuttivat ja vaikuttavat meihinkin. Jokaisella on tietysti oikeus pelata missä haluaa. Samoin jokaisella on oikeus mielipiteeseen ja sen ilmaisemiseen. Siinä syitä tarpeeksi.
Toivoa sopii jo pelkästään kannattajien takia, että hieno ja perinteikäs Jokerit on muutakin kuin suurvaltapolitiikan pelinappula ja omaa ihan oikean mahdollisuuden urheilulliseen menestykseen. Pahuksen hyvin Töölön Vesalta joka tapauksessa! Omistajalla on tässä kuviossa jotakin omistettavaa ainoastaan niin kauan, kun todellista valtaa käyttävät oligarkit ja viime kädessä Kreml niin tarpeelliseksi katsoo. Heidän isoa jokerisydäntään sopii epäillä.
SM-liigassa Jokerit oli aina mestarisuosikki. Mikä se on nykyisin? Osaako joku vastata? Tai haluaako edes? Näillä taustoilla on hyvinkin mahdollista, että 90-luvun kova kilpakumppanimme joutuu nostamaan kädet ylös muutenkin kuin maalia juhliakseen Venäjän strategisten painotusten muuttuessa. Onnea valitsemallanne tiellä.
Eero Wallin
puheenjohtaja
Tepsiläiset ry