TEPSILÄISET RY

Realismia keskusteluun, kiitos!

Ikuinen ja osin myös itkuinen keskustelu Liigan ja Mestiksen yhteiselosta velloo taas julkisuudessa. Jos Liigasta halutaan jälleen kiinnostava sarja, on oikea määrä siihen osallistuville seuroille mieluummin kymmenen kuin tusina. Karu fakta kun on, että liigatason pelaajia ei riitä viiteentoista joukkueeseen, tuskin edes tusinaan. Puolivillaisia otteluita on yksinkertaisesti liikaa. Syynä pelin taso ja seurauksena pienet yleisömäärät.

Mestiksestä on nostettu kaikki mahdolliset ja mahdottomat seurat Liigaan sillä seurauksella, että kummankin sarjan pelillinen taso on romahtanut ja molempien kiinnostavuus radikaalisti laskenut. Olen useasti todennut, että markkinat kyllä korjaavat kabinettipäätöksillä tehdyt virheet muutaman vuoden sihdillä – isolla itkulla tosin. Entisten Mestiksen kärkiporukoiden kotiyleisöt kun jaksavat tuskin innostua jatkuvasta häviämisestä kovin montaa vuotta. Lisäksi lehterien täyttäminen varsinkin niiden vieraspeleissä edes ilmaiseksi on tuskan takana.

Valtakunnan korkeimman kiekkosarjan tai oikeammin nykyisen Mestisliigan sisäisen tasoeron paras kuvaaja on, että Liigan 13. sijalle päätyneiden Mikkelin Jukurien toinen pääomistaja Jukka Toivakka kehtasi päästää suustaan sammakon ”mestiksen mestaruuden juhlimisesta”. Korneinta on, että hän on tavallaan kyllä vallan oikeassa, valitettavasti. Ja ennen kuin kukaan mielensäpahoittaja taas avaa kitapurjeensa, minulla ei ole mitään yhtäkään seuraa vastaa, kunhan ne ovat ihan oikeasti liigatasoa kaukalossa, siis ei ainoastaan kabinetissa. Runkosarjan pitkä marssi on oikea tason mittari, eivät yksittäiset pelit tai turhanpäiväiset selitykset.

Toteuttamiskelpoiset ajatukset vähissä

Jääkiekkoliiton alaiset seurat ovat joka kevät muodon vuoksi kauhuissaan siitä, että tie Liigaan on tukossa. Tosin, eipä niillä juuri olisi sinne mahdollisuuksia vanhallakaan sarjajärjestelmällä ja tämä kyllä tiedetään seurojen johdossa, vaikka muuta markkinointimielessä puhutaankin. Niillä kun ei kuitenkaan ole sen paremmin taloudellisia resursseja kuin urheilullista annettavaakaan ylimmälle sarjatasolle, joten ainakin minä jään kaipaamaan keskusteluun realismia turhanpäiväisen marinan, urheiluromantiikan ja idealistien ruusuisten päiväunien sijaan.

Ajatus Mestiksen runkosarjan voittajan mahdollisesta osallistumisesta Liigan pudotuspeleihin on kuolleena syntynyt ja kuvaa mainiosti sitä, millaisessa maailmassa mokoman esittäjät leijuvat. Ylemmän sarjatason seuroille se on vähintäänkin epäreilu ja niiden kotiyleisölle suoranainen pyllistys. Kyseessä olisi pelkkä mestisseuroille suunnattu tukitoimi urheilullisuuden kustannuksella. Jos pelimerkit eivät riitä isommilla kirkonkylillä hillumiseen, kannattaa kerätä niitä riittävästi omin avuin kekkereihin päästäkseen tai ainakin olla syyttämättä muita tilanteesta. Kerjäminen kun on kielletty, kaupustelu ei. 

Siunatuksi lopuksi

Ei pilata pelaajien ja yleisön keväistä kiekkojuhlaa tekemällä play off –peleistäkin runkosarjan tapaan osin turhanpäiväisiä! Ne kun ovat likipitäen ainoa aidosti kiinnostava asia nykyliigassa yksittäisten odotettujen runkosarjapelien lisäksi. Ainakin allekirjoittanut kaipaa tasokkaita, ei pelkästään parhaimmillaan jännittäviä jääkiekko-otteluita, joiden suurin houkutin ovat tapahtumat kaukalossa, eivät sen sinänsä erinomaisesti hoidetuissa oheistoiminnoissa.

Korjausta asiaan ei saada vain yhden seuran parhaillakaan toimilla, vaikka esimerkiksi HC TPS:lle on syytä antaa reilu tunnustus hyvistä ratkaisuista niin urheilullisesti kuin muutenkin. Tähän tarvitaan yhteistyötä valtakunnallisella tasolla. Turun, Helsingin, Tampereen, Oulun ja Jyväskylän hallihankkeiden myötä suomalaisen jääkiekkoilun terävimmän kärjen ja liigan tyvipään, saati Mestiksen jo nykyisellään huikea tasoero tulee vain kasvamaan. 

Tilanteen paras kuulemani kiteytys on, että jos halutaan kehittää Liigaa, on joukkueita jo nyt liikaa.

P.S. Kiitos runsaasta palautteesta, jonka sävystä päätellen kirjoittaja ei ole ajatuksineen yksin.


Eero Wallin
puheenjohtaja
Tepsiläiset ry