TEPSILÄISET RY

Missä luuraa turkulainen kiekkoyleisö?

Gatorade Centerin katsomo on ammottanut tyhjyyttään TPS:n alkusyksyn otteluissa, vaikka kotijoukkue on hoitanut leiviskänsä pisteiden valossa kiitettävästi. Jos asioihin halutaan parannusta on niistä puhuttava oikeilla nimillä realiteetit tunnustaen. Hyssyttelyllä ei asioita korjata. Mistä mielenkiintoa sarjaan, jossa Jokerit on korvautunut Jukureilla ja urheilullinen taso sen puutteella? On siis syytä kurkistaa kulisseihin syiden ja seurausten ymmärtämiseksi. Rapiat 40 vuotta TPS:n kiekkokatsomossa istuneena ja viimeisen reilun kymmenen vuoden muutosprosessin läheltä nähneenä uskallan siis sanoa sanasen minäkin.

Vanha totuus on, että menetetyn asiakkaan takaisin saaminen maksaa monikertaisesti uuden asiakkaan hankkimiseen menevät pelimerkit. Tämän luulisi olevan kaikille talouden ja varsinkin asiakaspalvelun kanssa tekemisissä olleille loppuun jankutettu fakta. Viimeistään nyt sen tietää tuskallisen hyvin HC TPS Turku Oy:n lukuisa myyntihenkilöstö. Eikä nykytilanne ole suinkaan heistä lähtöisin.

Nykyisen hallituksen ja johdon työ ei ole helppo, sillä useammatkin edeltäjät onnistuivat kiitettävästi ja jopa joidenkin osalta tarkoitushakuisesti ajamaan aallon lailla asiakkaita, sponsoreita ja jopa omaa väkeä pois arrogantilla käytöksellään. Eräskin pitkäaikainen yhteistyökumppani totesi lakonisesti, että rahat olivat kyllä tervetulleita, kunhan antaja älysi häipyä nopeasti takavasemmalle. Jääkiekosta tuttu taloudellinen romahdus toistui tunnetuin seurauksin myös osin samojen toimijoiden puuhastellessa seuran jalkapallossa. Siellä ei vaan ollut Supercellin omistajien virittämää turvaverkkoa ottamassa vapaapudotusta kiinni.

Onneksi laskulla on maksajat

Hinnoittelu ja tuotekaan eivät olleet oikein balanssissa asia kauniisti ilmaisten. Ihmiset poistuivat ennen aamukahvipöytien pääpuheenaiheena olleista kiekkopeleistä kiukkuisina ja pettyneinä. Monen vuoden toiminnalla menetettiin paljon maksukykyisiä uskollisia katsomosta ja mainostulotkin vähenivät samassa suhteessa useiden yhteistyöyritysten TPS-henkisten päättäjien saatua tarpeekseen hölmöilystä. Lukuisista keskusteluista päätellen he muistavat todellakin saamansa kohtelun.

Tämä osa migreenistä on ihan itse aiheutettu ja lääkkeen löytäminen katsomosta ja sponsorien rivistä poistuneiden palaamseksi todella haastava tehtävä. He kun ovat yhä niitä yritysten(sä) mainosbudetin käytöstä päättäviä.

Tämän päivän vastuunkantajat ja tietysti pääomistajat maksavat tuota laskua kirjaimellisesti edelleen reilut 2 MEUR/tilikausi. Ja voipi olla, ettei mene tämäkään tilikausi sen paremmin. Kiitos siitä, että niin tekevät, sillä muutoin mailat sun muut pelivehkeet olisivat olleet pillien kanssa pussissa jo parin vuoden ajan. Toivottavasti mielensä aiheesta pahoittaneet vanhat Tepsiläiset ymmärtävät, että heidän kohtelunsa ole nykyisen johdon syytä ja palaavat tukemaan omaa seuraansa jokainen itselleen sopivassa roolissa.

Laatuvaje ja kotisohva

Kunniajäsenemme Hannu Jortikka kiinnitti taannoisessa haastattelussaan huomiota paitsi Liigassa pelaavien joukkueiden määrään, myös pelaajien laatuun. Tämä itse luotu valtakunnallinen ongelma todennäköisesti ratkeaa talouden lainalaisuuksien mukaisesti muutaman vuoden sisällä – isolla itkulla tosin. 

Kun nykyisessä Liigassa pelaa mestis-tason pelaajia ja joukkueita ja kun nuo pelit vielä näkee sopuhintaan kotisohvalta, ei katsomojen tyhjyys hirveästi yllätä. Turhanpäiväisiksi miellettyjä pelejä on yksinkertaisesti liikaa. Naapurikanavalla saattaa vielä samaan aikaan sylkeä maaleja Leo Messi, joten omat tv-pelit eivät ole ainoa kilpailija urheilufriikin vapaa-ajasta taisteltaessa.

Turussa tässä on tosin menty osin sanotuista syistä ääripäähän, jota Gatorade Centerin areenan interiöörin punavalkoinen kontrasti vielä korostaa. Kymmenen joukkueen Liiga vastaisi edes auttavasti laadullisiin puutteisiin. Samoin tärkeässä osassa on laadukas oma juniorityö, kunhan se tuottaa riittävän mielenkiintoisia uusia pelaajia, jotka eivät heti katoa NHL:n loputtomaan Molokin kitaan. Ei käy kateeksi ongelman kanssa painivia.

Vihdoin ytimessä - riittääkö sekään?

HC TPS on satsannut markkinoinnissaan paljon ottelutapahtuman kehällisiin asioihin. Tämä on luonnollisesti paikallaan, kunhan arvojärjestys pysyy mielessä. Minä menen Tepsin lätkämatsiin ja otan oluen, en ottamaan oluen Tepsin lätkämatsiin. Nyt kun se oikeakin asia on voittojen myötä kohdallaan, soisi ihmisten löytävän taas lehtereille… vaikka eilen Lukolle hävittiinkin. Ja se kuudentuhannen yleisömäärä Liigan kärkipelissä "paikallisvastustajaa" vastaan lauantai-iltana ei taatusti hurraata huudata toimistolla Artukaisissa!

Raadollisessa maailmassa tavalliset ihmiset samastuvat karun arkensa keskellä voittajiin edes urheilussa. Potentiaalia on. Siitä muistuttaa taannoinen A-nuorten Suomen mestaruusottelu, jossa ”mökki” oli täynnä ja tunnelma katossa. Mistä siis todellisia tähtiä jäähdyttelijöiden, keskinkertaisuuksien ja mahdollisesti nousevien starojen jatkoksi Liigaan, kun valtakunnan parhaita pelaa joukkuekaupalla ulkomaisissa sarjoissa? Siinä miljoonan taalan kysymys!

Se, että kovakuntoiset ammattimiehet Tomi Kallio, Ville Vahalahti, Eric Perrin ja Henrik Tallinder ovat nelikymppisinä edelleen pelipaikkojensa ehdotonta eliittiä Liigassa kertoo myös Liigasta itsestään. Näin ottamatta mitään pois näiltä kunniotettavilta pelaajilta. Riittääkö yleisölle kotiottelujen voittaminen ja menestys enää sarjassa, jossa pelillinen taso on varjo entisestä? Ne ovat kuitenkin olennaista urheilussa ja kaukalon ulkouoliset asiat ovat vain tukitoimia. Missä ovat massat, ovat myös isot sponsorit. Kummatkin olisivat kovasti tervetulleita takaisin. 

Toista kunniajäsentämme Vladimir Jursinovia taas kerran siteeraten… tärkeät asiat tapahtuvat kaukalossa. Kannattaisikohan Jortsua ja Jursia kuunnella?!


Eero Wallin
puheenjohtaja 
Tepsiläiset ry